Jarno Hallikaisen ajaessa Tornion Arpelan ja Tervolan Yli-Paakkolan välistä tietä 25.5. hänen huomiotaan kiinnitti tienvarren ojasta päätään nostanut suuri lintu. Erityisesti pisti silmään mustassa päässä ollut iso, punainen nokka.
– En ole ennen moista nähnyt, joten käännyin takaisin. Otin kuvan linnusta liikkuvasta autosta.
– Ehdin nähdä, että iso haikaramainen lintu oli muuten musta, mutta vatsa oli vaalea. Nokan lisäksi silmänseutu oli punertava.
– Kääntyessäni taas takaisin lintu lensi jo tiellä vastaan länttä päin.
Tämän selostuksen ja otetun kuvan perusteella Meri-Lapin Lintutieteellisen Yhdistyksen Xenuksen aluerariteettikomitea hyväksyi Lapin viidennen ja Meri-Lapin toisen mustahaikarahavainnon.
Tapaus on harvinainen ja opettavainen: tavallinen lappilainen näki mitättömällä peltoalueella huippuharvinaisen linnun, kiinnostui ja otti kuvan sekä lähetti pyydettäessä selostuksen havaintotapahtumasta.
Meri-Lapin ja koko Lapin ensimmäinen sekä Suomen kahdeksas mustahaikaratapaus oli tavallaan vielä jännittävämpi. Siitä kerrotaan Kemi-Tornion alueen linnut -kirjassa (P. Rauhala, M. Suopajärvi, P. Suopajärvi 2015). – Räätäli Johannes Niskanen löysi silloin tuonenkurjeksi kutsutun linnun 27.5.1913 elävänä haukanraudoista ja myi sen maisteri Kaarlo Hänniselle. Haikara menehtyi ja lähetettiin Helsingin yliopiston luonnontieteelliseen museoon.
Menneen viikon (29.5.-4.6.) Lapille uudet kevätmuuttajat olivat Sallan idänuunilintu ja Rovaniemen liejukana. Edellinen tuli suunnilleen aikataulun mukaan, mutta piileskelevän liejukanan ensimmäiset keväthavainnot vaihtelevat maaliskuun lopun ja keskikesän välillä.
Myöhäisimpänä muuttolintunamme pidettävää lapinuunilintua vielä odottelemme – harvinaisuuksia ja yölaulajia toivomme.
Kaukaa katsoen liejukana on lähes musta, mutta punertava nokka ja otsakilpi erottuvat selvästi. Tämä yksilö hortoili Pellon keskustassa 8.4.1996.
Myöhäisiä muuttolintuja tulee vielä runsaasti. Sellaisia ovat mm. kertut, pajulinnut, siepot, punavarpunen, pikkusirkku ja käki (kuvassa).