Tornion Suensaaressa viime maanantaina, 13.7., innokkaasti laulaen pohjoista kohti edennyt idänuunilintu oli kaikesta päätellen yhä muuttomatkalla, vaikka saman lajin edustaja oli havaittu Rovaniemellä reilusti yli kuukautta aikaisemmin.
Samantapaista myöhäistä muuttoa edusti pihassamme Pellon Lempeässä 14.7.1987 ahkerasti laulanut lapinuunilintu.
Tunnettua on, että monien lintujen laulu vaimenee tai kokonaan loppuu pariutumisen ja siitä johtuvien perhehuolien myötä. Näin ollen on hyvä syy epäillä, että edellä mainitut laulajat olivat yhä vailla kumppania. Kenties ne olivat jossain muualla jo vallanneet pesimäpiirin, kutsuneet laulullaan naarasta, mutta kyllästyttyään yksinäisyyteensä jatkaneet matkaansa.
Nyt päättynyt lintujen kevätmuutto alkoi tammikuun lopussa, oli huipussaan toukokuun alussa ja päättyi uusien tulijoiden osalta heinäkuun alussa. Naakka ja hippiäinen mukaan lukien Meri-Lapissa kirjattiin 172 ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella 185 lajia. Muuttajien kokonaismäärä kohosi lähes kahteensataan (198). Se lienee kaikkien aikojen ennätys.
Oheisen diagrammin pylväät esittävät Lapissa havaittujen kevätmuuttajalajien ensimmäisten yksilöiden saapumisaikoja. Tammikuun lopussa todettiin tänä vuonna Pellossa pulmunen, vuosi sitten Enontekiöllä taviokuurna. Muuton päätti nyt Ylitornion punakottarainen, 2019 Kemin liejukana.
Kaikki muut pylväät ovat erikorkuisia, ja huimimmat erot ovat huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa, jolloin lintumuutto on yleensä kiivaimmillaan. Sääoloista johtuen mennyt huhtikuu oli aika vaisu: 57 uutta kevätmuuttajalajia. Edellisvuoden lukema oli 91.
Kesäkuulle riitti uusia lajeja tällä kertaa kahdeksantoista. Monet niistä olivat melkoisia harvinaisuuksia tai muuten hyvin yllättäviä, kuten Kemijärven taigauunilintu.
