Ruisrääkän tunnelmallinen raksutus, viitakerttusten taidokkaat sävelkuviot ja satakielen mahtipontinen soitanta ovat viime aikoina rikastuttaneet eteläisen Lapin kesäöitä.
Noiden etelän ihmeiden lisäksi on listoille merkitty 9.6. Lapin tämän kevään uusina muuttajina kultarinta Ylitorniolta, mehiläissyöjä Inarin Näätämöstä ja amerikanjääkuikka Enontekiön Peerasta.
Kaikki kolme ovat harvinaisia vieraita pohjoisimmassa Suomessa. Amerikanjääkuikkaa ja mehiläissyöjää ei ole varmuudella löydetty lainkaan Meri-Lapista, mutta muualta Lapista kumpikin toistakymmentä kertaa.
Kultarinta on BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään ilmoitettu ennen tätä vuotta Meri-Lapista kolmetoista kertaa ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta seitsemästi.
Meri-Lappi sai menneellä viikolla uusina lajeina mustaleppälinnun (9.6.) ja lampiviklon (13.6.), jotka oli kirjattu muulta Lapista jo ajat sitten – ensiksi mainittu 13.4. Ranualla ja jälkimmäinen 24.5. Rovaniemellä.
Utsjoen Piesjängän alue on Lapin kuuluisimpia lintupaikkoja ja sellaisena lukemattomien etelän lintuharrastajien toivioretkien kohde. Tiiraan tuli vasta äskettäin tieto, että siellä oli tavattu Pohjois-Venäjälle matkalla ollut tundrakurmitsa 4.6. Se muuttaa ilmeisesti säännöllisesti yli Lapin, vaikka kaikkina keväinä se ei osu lintuharrastajien kiikareihin.
Viime viikolla tehdyistä kevään ensi havainnoista kolme osui eteläsuomalaisten lintuharrastajien linjalaskentaryhmän kohdalle: Ylitornion kultarinta ja viitakerttunen sekä Tornion ruisrääkkä.
Sinipyrstötietoja on kertynyt tähän mennessä kahdeksantoista ja viitakerttustapaamisia kaksitoista, kun vuosi sitten vastaavaan aikaan luvut olivat yhdeksän ja viisi.
Amerikanjääkuikan ja mehiläissyöjän kaltaisia yllättäjiä voi vielä tulla lisää…
Viikon lintu
Lampiviklo
Lampiviklolla on erittäin pitkät jalat sekä melko pitkä, suora ja neulanohut nokka. – Kuva: Jorma Salo.
Vähän liroa isompi kahlaaja, joka levinneisyys ulottuu Itä-Euroopasta Aasiaan. Suomessa se on muuttoaikainen harhailija ja satunnaispesijä.
Elinympäristönä ovat arojen ja taigan lammet ja kosteat ruohostot.
Pesä on maassa lähellä vettä. Neljä munaa.
Ravintona ovat hyönteiset ja muut pikkueläimet.
Suomen pesimäkanta korkeintaan viisi paria. Pienen pesimäkannan tähden laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.
Lampiviklot talvehtivat lähinnä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Menneiden vuosien tuloaikoja:
2011: 3.6. (Xenus)
2012: 25.5. (LLY)
2016: 8.5. (LLY)
2018: 22.5. (LLY)