Yksi lintukevään yllättävimmistä muuttoilmiöistä koettiin Utsjoen keskustaajamassa 22.4., kun 61 pikkukajavan parvi lensi Utsjoen laaksoa pohjoiseen ja kääntyi sitten Tenojokea seuraten koilliseen.
Keväästä 2010 alkaen on Lapista tiedossa vain kuusi kevätmuuttohavaintoa pikkukajavasta ja joka kerta vain yhdestä yksilöstä.
Lintutiede tuntee 1800-luvun lopulta lähtien neljä kevättä, jolloin voimakkaat länsituulet ovat painaneet Norjan rannikolla muuttaneita pikkukajavia joukoittain Suomeen, 1927 arvioiden mukaan tuhansia. Viimeisin näistä oli 1962, jolloin muoniolainen Olli Soutukorva yhdessä muiden savottamiesten kanssa ihmetteli helmikuun lopussa noin 50 pikkukajavan parvea Enontekiön Pienajänkän maastossa.
Vuosi sitten Suomen Luonto -lehden blogisti Samuli Haapasalo surkutteli Pohjois-Norjassa toteamaansa pikkukajavakatastrofia: kymmenien tuhansien parien yhdyskunnat olivat autiona tai lähes autiona. Suurimmiksi syiksi hän arveli ilmastonmuutoksen ja liikakalastuksen aiheuttamaa ravintopulaa.
Muiden muuttolintujen osalta kevät on aavistuksen vauhdittunut. Mennyt viikko toi Lappiin toistakymmentä uutta muuttajaa, Meri-Lappiin useita vesilintu- ja muuhun Lappiin petolintulajeja.
Meri-Lapissa jo oikeastaan vakiintunut arosuohaukka kirjattiin tänä keväänä ensi kerran 22.4. ja samana päivänä myös Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella. Viikon lintu, sääksi, tuli Keminmaahan 22.4. ja Rovaniemelle kaksi päivää myöhemmin.
Talvisiin olosuhteiseen nähden hämmästyttävän varhainen kuikka viiletti luoteeseen, vastatuuleen, Muonion Kutunivassa viime sunnuntaina, 26.4.
Vapun aikoihin saamme mitä todennäköisimmin kokea todellisen muuttolinturyntäyksen.
Tuoreimman uhanalaisuusluokituksen mukaan nokikana on käynyt erittäin uhanalaiseksi. Lapin tämän kevään tähänastiset havainnot ovat Torniosta.
Viikon lintu
Sääksi
Sääksi eli kalasääski on komea, kotkien jälkeen suurin päiväpetolintumme.
Yksi maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Tavataan pesivänä tai talvehtivana kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Suomessa esiintyy koko maassa.
Edellyttää elinympäristöltään sopivia kalavesiä sekä pesimäpuita, tukeva- ja tasalatvaisia. Meillä pesii lähes aina männyn latvassa, mutta esimerkiksi Floridasta tunnetaan pesintä kauppakeskuksen parkkipaikan ison valopylvään päältä.
Isossa risupesässä on useimmiten kolme munaa.
Syö miltei pelkästään kalaa.
Sääksi eli kalasääski on ollut lintututkijoiden tehotarkkailussa vuodesta 1971. Pesivä kanta on vakaa: noin 1200 paria.
Tavallisin ääni on linnun isoon kokoon verrattuna mitätön pjyp.
Ylivoimainen enemmistö talvehtivista, suomalaisista rengaslinnuista on löydetty Länsi-Afrikasta Saharan ja Guineanlahden väliseltä alueelta (Suomen rengastusatlas I).
Viime vuosien tuloaikoja (kaikki Meri-Lapin alueelta):
2016: 16.4. (Xenus)
2017: 25.4. (Xenus)
2018: 18.4. (LLY)
2019: 20.4. (Xenus)