Omituinen talvi, jota ei eteläisessä Suomessa edes ehtinyt olla, alkaa varhaisimpien muuttolintujen osalta vaihtua kevääksi. Ensimmäisiä paluumuuttajia Lappiin ovat olleet mm. pulmunen, taviokuurna, merilokki ja merikotka.
Monia, ennen tyypillisiä muuttolintulajeja jäi syksyllä Suomeen. Yhteensä sadattuhannet tukkasotkat, telkät, harmaalokit, räkättirastaat ja peipot viettivät talvensa maassamme.
Talvehtijoiden joukossa on ollut myös satoja hiiri- ja tuulihaukkoja, piekanoita sekä punarintoja ja pajusirkkuja.
Kävikö esimerkiksi Kemin Ristikankaalla joulukuun alussa nähty punarinta välillä ”etelässä”, kun laji tavattiin samassa paikassa uudelleen 9.2.? Vai oliko se onnistunut lymyilemään keskitalven ihmissilmiltä piilossa ja säilymään hengissä?
Tammikuun viimeisen päivän 25 pulmusen parvi Pellossa oli kaiken järjen mukaan oikeita muuttolintuja, samoin Ylitornion Kuivakankaan kaksi koilliseen muuttanutta tilheä 3.2.
Lapin ensimmäisenä muuttolintuna pidetty taviokuurna jäi tällä kertaa kolmanneksi saavuttuaan Utsjoen Korretojalle 5.2. Tuon jälkeen tästä lajista on kertynyt useita lisähavaintoja.
Tornion edustan merialueella 12.2. havaitut kolme merilokkia olivat tuskin kovin kaukana käyneet. Keminmaan Isohaaran sulaan seuraavana päivänä lentänyt laulujoutsen saattoi olla sama, joka oli edellisen kerran samassa paikassa joulukuun alussa.
Vihervarpusia on esiintynyt Meri-Lapissa läpi talven, mutta Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella ei. Näin ollen Ranualla 18.2. ruokintapaikalle saapunutta koirasta voidaan pitää muuttolintuna, vaikka sen lentomatka oli kenties vain joitakin kymmeniä kilometrejä.
Meri-Lapissa on ollut keskitalvella jopa yhdeksän merikotkaa yhtaikaa samassa paikassa. Oliko Kemissä 6.2. pohjoiseen suunnistanut nuori yksilö aidosti muuttava? Ainakin Pellon Juoksengin vanha, 23.2. pohjoiseen matkannut valkopyrstö oli.
Viikon lintu
Lapinpöllö
Komeasta lapinpöllöstä on tänä vuonna ilmoitettu Lapista jo yli sata havaintoa.
Pohjoisen havumetsävyöhykkeen lintu Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Meillä esiintyminen painottuu pohjoiseen.
Elinympäristönä ovat vanhat havu- ja sekametsät.
Pöllöjen tapaan lapinpöllö ei rakenna pesää, vaan asettuu vanhaan petolinnun pesään tai pökkelöön. Voi munia myös maahan. Munia on tavallisesti kolme tai neljä.
Suuresta koostaan huolimatta syö lähes yksinomaan pikkunisäkkäitä.
Keskimääräinen parimäärä noin 600, mutta kannanvaihtelut voivat olla suuria, mutta laji on arvioitu elinvoimaiseksi.
Vaeltelee jonkin verran ravintotilanteen mukaan.
Suomen rengastusatlaksen mukaan pisin tunnettu rengastetun lapinpöllön siirtymä on ollut 912 km ja vanhimpana löydetty yksilö vähän yli 16-vuotias.
Lapinpöllöjen ravinnonsaanti lienee kovan hangen tähden vaikeaa, koska näitä isokokoisia myyränsurmia on ilmaantunut viime aikoina asutuille seuduille. Nälkäisten lintujen häirintää on syytä välttää.
BirdLife Suomen lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan on Lapista ilmoitettu viime vuosina seuraavat havaintomäärät:
2015: 36,
2016: 50,
2017: 65,
201: 8,
2019: 41.