Kauniin hohtavan värinen kuningaskalastaja lienee monille tuttu lintukirjoista, mutta luonnossa sitä ei moni lappilainen ole nähnyt. 10.5. tämä säihkylintujen koreimpiin kuuluvan lajin edustaja kuitenkin viivähti hetken Kemin Kiikelinladella kävelysillan kaiteella.
Kuningaskalastaja esiintyy meillä Etelä-Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla erittäin harvinaisena pesimälintuna ja äärimmäisen uhanalaisena. Meri-Lapista on tiedossani neljä havaintoa kautta aikojen ja muualta Lapista viisi, pohjoisimmat Sodankylästä ja Kolarista.
Myös Kemijärvellä 8.5. alkaen viihtynyt mustapyrstökuiri on aikamoinen harvinaisuus, muttei sentään kuningaskalastajan veroinen. Mustapyrstökuirin lähisukulainen ja aika samannäköinen punakuiri havaittiin seuraavana päivänä sekä Meri-Lapissa että Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella. Se on perimmäisen Lapin vähälukuinen pesijä.
Sepel- ja valkoposkihanhi löytyivät 10.5. Torniosta, jälkimmäinen seuraavana päivänä myös Ylitorniolta.
Aika erikoista on, että 11.5. LLY:n alueelle ilmestyneitä pilkkasiipeä, käkeä ja tervapääskyä ei ole vielä tätä kirjoittaessani ilmoitettu Meri-Lapista!
Lapin loisteliaan värikäs satakieli, sinirinta, yhytettiin ensin Rovaniemeltä 11.5. ja seuraavana päivänä Kemistä. Sen sijaan loppukevään värikkäimpiin ilmestyksiin kuuluva punavarpunen on toistaiseksi tavattu vain Kemin Syväkankaalla äitienpäivänä.
Tarkat saapumistiedot edellä mainituista lintulajeista ja muista tuoreista tulijoista löydät netistä: www.xenus.fi, www.lly.fi ja www.tiira.fi.
Monien hyönteissyöjävarpuslintujen sekä loppukevään kahlaajien etujoukot ovat ehtineet Lappiin, mutta suurten joukkojen rynnistys on vielä edessä. Nyt on oikea hetki lähteä seuraamaan lintumuuttoa sopiville ranta-alueille tai lähimpään lintutorniin.
Viikon lintu
Mustapyrstökuiri
Mustapyrstökuirilla on hyvin pitkät jalat ja erittäin pitkä, suora nokka. Lennossa erottuvat siipien leveät, valkoiset pitkittäisjuovat ja jyrkästi mustavalkoinen pyrstö. – Kuva: Pirkka Aalto.
Pikkukuovin kokoluokkaa oleva kahlaaja, jonka tärkein levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan Isolle valtamerelle asti. Suomessa merkittävin esiintymisalue on Liminganlahden seutu.
Elinympäristöä laajat vesijättömaat tai muuten lyhytheinäiset maat, joiden läheisyydessä on kasvittomia rapakkoja.
Pesä maassa. Neljä munaa.
Ravintona ovat monenlaiset pikkueläimet.
Pesimäpaikoillaan äänekäs. Tavallisin ääni on töyhtöhyyppämäinen kvii-i.
Suomessa pesii vain 70-90 paria. Laji kuuluu uhanalaisuusluokkaan vaarantuneet.
Talvehtii Välimerenmaissa ja Afrikassa.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2015: 28.4. (Xenus)
2016: 8.5. (LLY)
2017: 19.5. (Xenus)
2018: 25.4. (Xenus)