Jos vanha sanonta kiurun kesänennustustaidosta pitäisi paikkansa, Kemissä 24.3. nähdyt kaksi yksilöä merkitsisivät kesäisiä säitä jo ennen vappua.
Sananparsi syntyi mitä todennäköisimmin entisaikojen maatalousyhteisössä, kun kyntötöissä ollut isäntä kuuli taivaalta kiurun riemukkaan laulun. Nykyajan lintuharrastajat löytävät tämän kevään sanansaattajan jostain pieneltä pälveltä, maan- ja lumenkaatopaikalta tai teollisuuden tuhka-altaalta viikkokausia ennen peltoaukeiden laulukonserttia.
Peipon saapumisesta pitäisi olla vain puoli kuuta kesään, mutta tämän ajan varhaisimmat yksilöt ehtivät usein ennen kiurua, kuten nyt Sallaan 21.3. ja Pelloon 22.3. Nämä yksilöt ovat voineet talvehtia Meri-Lapissa, missä muuttopeippojen erottaminen talvehtijoista on vaikeaa.
Olin tehnyt viime viikon kirjoitukseni pohjatyöt huolimattomasti, sillä taviokuurnan, räkätti- ja mustarastaan, merikotkan sekä vihervarpusen lisäksi Lapin molempien lintuyhdistysten alueilla oli jo tuolloin havaittu myös pulmunen (Savukoski 18.3.) ja harmaalokki (Rovaniemi 10.3.).
Laulujoutsen tuli Tornioon 19.3. ja Pelloon seuraavana päivänä. Meri-Lapissa kansallislinnun muutto vilkastui jo 21.3., Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella päivää myöhemmin.
Sepelkyyhky puolestaan löytyi samana päivänä, 23.3., niin Torniosta kuin Rovaniemeltä, missä nähtiin lisäksi muuttava piekana. Viimeksi mainittu ei ollut erityisen aikainen, sillä 2011 piekana tavattiin Ivalossa jo helmikuun lopussa. Lajin talvehtiminenkaan ei ole tuntematonta: tammikuussa 2016 oli yksi yksilö Kemin Tuhka-altaalla ja 1.2.2017 Pellossa.
Viime sunnuntai oli merkittävä muuttopäivä, sillä kiurun lisäksi uusina lajeina kirjattiin isokoskelo Ylitorniolla ja telkkä Inarissa. Harmaalokit saapuivat joukolla (n. 120 yks.) Tornion Kalkkimaan Riukkajängälle, ja pulmusia yhytettiin Kemistä, Keminmaasta, Posiolta, Rovaniemeltä ja Kemijärveltä.
Tuorein tulokas on Kemin kottarainen 25.3.
Viikon lintu
Kiuru
Kiurun riemukas laulu kuuluu korkealta taivaan sinestä. – Kuva: Olli-Pekka Karlin.
Kiurun pesimäalue ulottuu Atlantilta läpi Euraasian keskiosien Beringinsalmelle asti. Levittäytynyt Eurooppaan Aasian aroilta maanviljelyn myötä.
Yksi maamme runsaslukuisimmista peltolintulajeista. Yleinen pääosassa Etelä- ja Keski-Suomea. Oulu-Pohjois-Karjala-linjan pohjoispuolella esiintyminen on aukkoista ja harvenee Lappia kohti, poikkeuksina Kemi- ja Tornionjoki-varsien viljelyalueet.
Laajojen peltoaukeiden lintu, joka voi pesiä myös lentokentillä, avosoilla ja merenrantaniityillä. Pesä on maassa, munia useimmiten neljä.
Ravintona ovat suunnilleen puoliksi kasvikset (siemenet, jyvät, versot ja silmut) ja pienet selkärangattomat (hyönteiset, madot, hämähäkit ym.).
Kiurun pesimäkanta kasvoi 1950-luvulta ja lähti laskuun 1980-luvulla tehomaatalouden vallatessa alaa. Nykyinen kiurukanta on 350 000 – 400 000 paria. Kiuru kuuluu uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin.
Laulaa lennossa riemukkaasti livertäen, mutta voi laulaa myös kivellä, aidanseipäällä tai maassa. Lounaismuuttaja, joka talvehtii enimmäkseen Ranskassa.
Viime vuosien tuloaikoja:
2015: 14.3. (Xenus)
2016: 27.3. (Xenus)
2017: 20.3. (Xenus)