Kanalintujen kääpiö, kottaraisen kokoluokkaa oleva viiriäinen ilmaisi olemassaolonsa Kolarin Kallioniemessä heinäkuun ensimmäisenä aamuyönä toistamalla kolmitavuista soidinääntään: bitt bi-itt. Meri-Lapin Karungissa laji kuultiin pari viikkoa aikaisemmin 17.6.

Sata vuotta sitten viiriäinen pesi Muoniossa ja satunnaishavainto tunnetaan Enontekiön Suonttajärveltä asti. Sittemmin laji tulkittiin kadonneeksi maamme pesimälinnustosta. Häviämisen syyksi arveltiin maatalouden tehostumista.

Viiriäisen paluu maamme pesimälinnustoon alkoi 1990-luvulla ja on jatkunut näihin päiviin asti. Kuinka ollakaan, kuulin elämäni ensimmäisen viiriäisen juuri 1990 Kuusamossa ja seuraavan Pellossa 1992. Pellon Orangista 20.7.2003 löytyneen yksilön pääsin jopa näkemään useita kertoja, ja kesäkuun puolivälissä 2008 tutuksi käynyt soidinääni kantautui omaan pihaamme!

Koska BirdLife Suomen mainio Tiira-havaintojärjestelmä on ollut käytössä vasta runsaat kymmenen vuotta, sinne ei ole ehditty tallentaa läheskään kaikkia vanhoja havaintoja. Tästä syystä vertailuaineiston saaminen sitä kautta ei onnistu. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) kohdalla Tiirassa on yksitoista viiriäishavaintoa (1992-2018) ja Meri-Lapin Xenuksen kohdalla seitsemän (1902-2018).

Oheisessa taulukossa on vertailtu ns. yölaulajahavaintojen määriä parilta viime vuodelta (LLY:n kaulushaikara ja Xenuksen liejukana eivät olleet lauluhavaintoja). Tämä kesä on selvästi edellistä parempi, mutta kaukana vuodesta 2013, jolloin pelkästään LLY:n alueelta löytyi yli 20 yölaulajaa.

Samalla, kun varhaisimmat poismuuttajat ovat jättäneet alueemme, myöhäisimpiä tulijoita ilmaantuu yhä. Meri-Lapissa on kuultu viime päivinä runsaasti lehtokertun lavertelua ja parissa uudessa paikassa myös pensaskerttuja. Lapinuunilintuja on tullut lisää Ylä-Lappiin.