Viimeiset muuttolinnut ennätysmyöhäisiä

kirjoittaja | 20.6.2017

Suuri osa Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) myöhäisimmistä muuttolinnuista on eteläisiä tai kaakkoisia lajeja, joiden levinneisyys juuri ja juuri ulottuu alueellemme. Huonoina vuosina osa niistä voi jäädä kokonaan saapumatta.

Tuoreimmat viisi tulijaa ovat juuri tällaisia.

Rovaniemellä 12.6. tavattu pikkusieppo ehti jo viime viikon katsaukseeni. Hartaasti odotettu sirittäjä kotiutui pari päivää myöhemmin lähes kuukauden vuosien 2003-16 keskiarvostaan jäljessä.

Nämä kaksi lajia on todettu kaikkina, kutakuinkin samalla tavalla kirjattuina keväinä 2003-16. Ensimmäisten sirittäjien havaitsemisessa on outoa, että karkausvuosina tapaamiset ajoittuvat 5.-9.5., muina vuosina 12.-25.5. Pikkusieppo on löydetty kuusi kertaa toukokuussa (ennätys 21.5.2015), kahdeksan kertaa kesäkuussa myöhäisimmän tulopäivän ollessa 12.6.

Laululintujemme parhaimmistoon kuuluva viitakerttunen kuultiin nyt 16.6. Ylitornion maineikkaalla Kuivakankaalla. Tämä Etelä-Aasiassa talvehtiva lintu on levittäytynyt viime vuosisadalla Venäjältä kohti länttä ja luodetta ja sen säännöllisen esiintymisen raja ulottuu maassamme Oulu-Kuusamo-linjalle.

Vuosina 2003-16 viitakerttunen on löytynyt LLY:n alueelta kahdeksana keväänä varhaisimman havaintopäivämäärän ollessa 31.5.2013. LLY:n alueen tiettävästi ensimmäinen viitakerttushavainto tehtiin Kittilän Nilivaarassa 28.6.1979.

Rovaniemen Kaihuanvaarasta 17.6. tavoitettu pikkulepinkäinen on jäänyt näkemättä vain kahtena keväänä aikajaksolla 2003-16. Lajin vähälukuisuudesta johtuen keväiden ensi havainnot vaihtelevat viikkokaupalla: 29.6.2016 ja 6.5.2015.

Tarunhohtoisen sinipyrstön varhaisimmat tuloajat heittelevät lähes kaksi kuukautta. Nyt tuli myöhäisyysennätys: 19.6. Sallan Lehtovaarasta. Aikoinaan Sodankylän Rajalan huhtikuinen löytö (26.4.2002) tuntui miltei uskomattomalta, kunnes 21.4.2011 laji ilmestyi ruokintapaikalle Kilpisjärvellä ja valokuvattiin!

Viikon lintu

Pikkusieppo

kirjoittaja | 20.6.2017

Pesimäalue ulottuu Uralilta eteläisen Ruotsin itärannikolle, Saksaan Balkanin pohjoisosiin. Meillä melko harvalukuinen etelärannikolta Itä-Suomeen.

Suosii vanhahkoa, kosteaa kuusimetsää tai kuusivaltaista sekametsää.

Pesä on puunrungon tai pökkelön varsin avonaisessa syvennyksessä. Munia on tavallisesti viisi tai kuusi.

Hyönteissyöjä, joka voi syksyllä syödä pieniä marjoja.

Pesivän kannan arvellaan viime aikoina kasvaneen. Parimäärä vaihtelee 2000 – 6000.

Talvehtii tiettävästi Intiassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 22.5.

2014: 12.6.

2015: 21.5.

2016: 28.5.