PERUSTIETOA EUROOPPALAISEN LINTUATLAKSEN KARTTAPOHJASTA

Jouni Parviainen 9.4.2020

Lapin lintutieteellisen yhdistyksen verkkosivuilla toistuu kartastoa tarkoittava sana ”atlas”. Tieteen kannalta kartat kiinnostavat, koska niiden avulla voidaan päätellä esimerkiksi lintulajien maantieteellistä levinneisyyttä. Yksittäinen harrastaja taas voi karttojen perusteella päätellä vaikkapa sen, missä voisi varmimmin tavata itselle uuden lajin.

Suomalaisen lintuharrastajan peruskartasto on Suomen III Lintuatlas, joka on verkko-osoitteessa <http://atlas3.lintuatlas.fi>. Sieltä löytyy paljon hyötytietoa Suomen pesimälinnustosta. Atlaksen levinneisyyskarttoja voi katsella varsin monessa eri muodossa. Yksi vaihtoehto on luoda yleissilmäys lajin levinneisyyteen. Siihen on omiaan ns. suurruudukko. Sen avulla Suomen miltei 3.900 ruudun havainnot ilmaistaan tiiviisti 190 merkinnällä. Myös LLY:n alue on siten helpompi hahmottaa, sillä 1.000 lintuatlasruudun informaatio mahtuu 190 suurruutuun.

Otettakoon suurruutukartan ulkonäöstä esimerkiksi pajulintu <http://atlas3.lintuatlas.fi/asetukset/valinta/style/5/?url=http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/pajulintu>, joka on laajimmalle levittäytynyt lintulajimme.

 

Miksi osa havaintopisteistä on vinossa?

Karttaa tarkastellessa huomaa heti, että pajulinnun voi tavata kaikkialla Suomessa. Mutta silmää hiukan häiritsee, että kartan reunojen pistejonot ovat vinossa. Samoin osa pisteistä ikään kuin nojaa toisiinsa ja osa on selvästi erillään toisistaan. Mistä outo ulkonäkö johtuu?

Syy outouteen on tarve palvella kansainvälistä tutkimusta. Suurruutukartta on kuvattu UTM-projektiona (Universal Transverse Mercator). Sen kukin havaintoruutu on kooltaan yleensä 50×50 neliökilometriä. Koska projektion kaistaleveys on kuusi astetta, niin Suomen kartalle sopii suoraksi vain neljä pystyriviä. Ne asettuvat Utsjoelta Kotkaan kulkevan 27 asteen pituuspiirin molemmin puolin.

Käsivarren, Selkämeren rannikkoseudun ja Ahvenanmaan linnusto puolestaan kuvataan kaistalla, jonka keskimeridiaani (21 astetta) kulkee suunnilleen Kilpisjärveltä Kökariin.

Koska maa on navoilta litistynyt pallo, pituuspiirit ovat kartalla sitä lähempänä toisiaan kuta pohjoisemmaksi mennään. Sen vuoksi kaistojen väliin muodostuu raja-alue, joka kapenee huippua kohden kuin obeliski. Kaistojen välirajan yli ulottuvat havaintoruudut eivät siksi ole neliöitä vaan kuusitahokkaita, joiden pinta-ala vaihtelee varsin paljon. Ne ovat lisäksi ylä- ja alareunastaan notkolla loivan V-kirjaimen tapaan kuin ruskosuohaukan siivet liidossa tai kaartelussa.

Ylileveät havaintoruudut erottuvat siitä, että havaintopallojen vierellä on viljalti tilaa. Hyvin kapeissa ruuduissa pallot vastaavasti ovat ritirinnan.

Kaistarajat osuvat 24 ja 30 asteen pituuspiireille. Lännessä raja kulkee käsivarren ”hauiksesta” Inkoon kirkolle. Venäjän puoleinen vastaava linja menee Norjan Kirkkoniemestä paikoin Suomen itärajaa sivuten Pohjois-Karjalaan. Siellä se etenee Lieksan kautta Uukuniemelle.

 

Suurruudukon osoitejärjestelmä

Suomalaisen lintuatlaksen havaintoruutuihin viitataan ruudun lounaisnurkan koordinaateilla. Osoite on muodostettu maassamme vanhastaan käytössä olleen yhtenäiskoordinaattijärjestelmän (YKJ) avulla. Lisäksi ruuduilla on niitä maantieteellisesti tarkentava nimi. Esimerkiksi Kannuksessa on atlasruutu 710:335 Märsylä ja Kuhmossa 710:364 Haukela.

Kansainväliseen viittauskäyttöön on valittu järjestelmä, joka on alun perin kehitetty sotilastarkoituksiin: MGRS-ruudusto (Military Grid Reference System). Järjestelmästä on perusteellinen englanninkielinen artikkeli <https://www.luomus.fi/en/utm-mgrs-atlas-florae-europaeae> Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) verkkosivustolla, joka käsittelee eurooppalaista kasvistontutkimusta.

Lyhyesti kuvattuna järjestelmä on seuraava: Maapallo on jaettu 60 kaistaan, joiden leveys on kuusi astetta. Ne on numeroitu Beringin salmen kautta kulkevasta päivämäärärajasta vastapäivään. Siten Suomi osuu kaistoille 34-36. Kaistat on jaettu vyöhykkeisiin, joiden korkeus on kahdeksan astetta. Ne erotellaan toisistaan kirjaimilla, joiden aakkoset etenevät etelästä pohjoiseen. Suomen alueen osoitteissa on käytössä kirjaimet V ja W. Vyöhykeraja osuu 64 asteen leveyspiirille. – Erikoisuutena todettakoon, että niin kaista kuin vyöhyke vaihtuvat Kannuksessa ja Kuhmossa.

Tarkempaa paikannusta varten on luotu taulukko, jossa on kuusi kirjainpareista koostuvaa osoitesarjaa. Jokaisessa sarjassa on 160 osoitetta, joista kukin yksilöi 100×100 neliökilometrin ruudun. Osoitesarjataulukko toistuu etelästä pohjoiseen 2000 kilometrin välein ja lännestä itään 36 asteen välein. Suomen alueella käytetään sarjoja 4-6.

Sotilaskäytössä jokainen ruutu jaetaan 100 alaruutuun, joiden sijainti ilmoitetaan lounaisnurkasta lähtien vasemmalta oikealle ja alhaalta ylös 00,01,…,98,99. Mantereet kattavien luonnontieteen levinneisyysatlasten tarkkuudeksi kuitenkin riittää, että kukin ruutu jaetaan neljään osaan. Neljännekset ilmaistaan numeroin seuraavasti: NW=1, SW=2, NE=3, SE=4. Lisäksi on sovittu, että kun ruutu pinta-alasyistä ulottuu yli kaistarajan, se nimetään läntisen kaistan mukaisella osoitteella.

Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella kaistarajan ylittäviä ruutuja on Pellosta Enontekiölle kaikkiaan viisi ja Sallasta Savukoskelle yhteensä neljä. Utsjoen havaintoruutua NT3 on puolestaan venytetty hieman itään, jotta se ulottuisi kaistarajaan asti.

 

Pieni ero voi johtaa isoon virheeseen

Vanhan suomalaisen YKJ:n perustana olevan Gauss-Krügerin projektion (GK) ja uuden UTM-projektion välillä on 0,4 promillen mittakaavaero. Pieneltä näyttävä ero kertautuu matkalla päiväntasaajalta pohjoiseen ja Greenwichistä itään. Siten vanhan ja uuden atlasruudukon lukemat poikkeavat Suomessa huomattavasti toisistaan. Esimerkiksi havaintoruudun 740:350 (Kemijärven Sarriojärvi) lounaisnurkan YKJ-koordinaatit ovat N 7400000; E 350000. Jos siinä paikassa tehty havainto merkitään tasokoordinaatteina Tiiraan, niin luvuiksi pitää kirjoittaa N 7396907; E 499827.

Jos ilmoituksessa erehtyy käyttämään väärän järjestelmän lukuja, niin maastovirhettä kertyy pohjoissuunnassa yli kolme kilometriä ja itäsuunnassakin lähes 200 metriä. Euroatlasruudun NQ2 lounaisnurkassa tehdyn havainnon arvot ovat vastaavasti tasokoordinaatistossa (ETRS-TM35FIN)  N 7400000; E 500000. Yhtenäiskoordinaatistossa sama piste metritarkkuudella on N 7403094; E 3500173.

Maanmittauslaitoksen Karttapaikassa <https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/> on koordinaattimuunnin, jonka avulla voi tarkastella vaikkapa YKJ:n ja UTM-projektion kaistojen TM34, TM35FIN ja TM36 eroja sekä 24 ja 30 asteen kaistarajoilla sijaitsevien GK24:n ja GK30:n antamia tuloksia. – Koordinaatistojen nimien edessä oleva kirjainyhdistelmä ETRS muuten paljastaa, että kyseessä on eurooppalainen terrestrinen [~ maakiinnitteinen, Maahan sidottu] vertausjärjestelmä (European Terrestrial Reference System).

 

LLY:n alueen havaintoruudut Euroatlaksessa metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin

BirdLife Suomen verkkosivulla on linkki Euroatlaksen havaintoruudukkoon <http://atlas3.lintuatlas.fi/euroatlas/lintuatlas.php>. Avautuvalla kartalla voi halutessaan nähdä päällekkäin sekä suomalaisen että eurooppalaisen lintuatlaksen ruudukot. Osoiteviittaukset on kuitenkin merkitty vain Euroatlaksen mukaisesti.

Ne metsäkasvillisuusvyöhykkeiden rajoille sijoittuvat Suomen III Lintuatlaksen ruudut, jotka ovat LLY:n alueella, on esitetty artikkelissa Metsäkasvillisuusvyöhykkeet <https://www.lly.fi/havainnot/lintukatsaukset/metsakasvillisuusvyohykkeet/>.

Seuraavassa on vastaavasti lueteltu Euroatlaksen suurruutujen sijainti metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin. Ruudun on yleensä tulkittu olevan sillä alueella, missä suomalaisten lintuatlasruutujen enemmistö sijaitsee. Mikään enemmistö ei ollut niin täpärä, että karttaprojektioiden eroista johtuva virhe olisi ollut tarpeen erikseen mitata.

Euroatlasruudut ja Suomen lintuatlaksen ruudut osuvat lounaisnurkistaan likimain yhteen silloin, kun suomalaisen atlasruudun pohjoiskoordinaatti päättyy numeroon 0 tai 5 ja jälkimmäinen numero eli itäkoordinaatti numeroon 0. Esimerkki: Metsä-Lappiin kuuluva Euroatlaksen suurruutu MR1 ja Suomen atlaksen ruutu 755:340 Kittilän Lompolo ”kohtaavat” Ounasjoen varrella Lehtiniemen tietämissä.

Tunturi-Lapin (4d) Euroatlasruudut (15): Vyöhykkeen 34W suurruudut DB3, DB4, EB1, EB2, EB4 ja FB2 sekä vyöhykkeen 35W suurruudut MS1, MS2, MS3, MT3, MT4, NT1, NT2, NT3 ja NT4.

Metsä-Lapin (4c) Euroatlasruudut (16): Vyöhykkeen 34W suurruudut EA1, EA3 ja FA1 sekä vyöhykkeen 35W suurruudut MR1, MR3, MS4, NS1, NS2, NS3, NS4, NR1, NR3, NR4, PR1, PR2 ja PQ1.

Peräpohjolan (4b) Euroatlasruudut (19): Vyöhykkeen 34W suurruudut EA4, FA2, FV1 ja FV2 sekä vyöhykkeen 35W suurruudut MR2, MR4, MQ1, MQ2, MQ3, MQ4, MP3, MP4, NR2, NQ1, NQ2, NQ3, NQ4, NP1 ja NP2.

Koillismaan (4a) Euroatlasruudut (4): Vyöhykkeen 35W suurruudut NP3, NP4, PQ2 ja PP1.

Lapin kolmion (3c) Euroatlasruudut (3): Vyöhykkeen 34W suurruutu FU1 sekä vyöhykkeen 35W suurruudut LP3 ja MP1.

Pohjanmaan (3a) Euroatlasruudut (2): Vyöhykkeen 35W suurruudut MP2 ja MN3.