Lintujen kevätmuuton alkamisen ajankohta on usein vaikea todeta. Erityisen hankalaa se on hyvinä pihlajanmarjatalvina, kuten nyt, jolloin tilhiä, räkättirastaita ja taviokuurnia talvehtii runsaasti Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella.
Taviokuurna on tunnetusti Lapin ensimmäinen muuttolintu, joka usein saapuu jo tammikuun lopulla. 27.1. Enontekiön Hettaan ilmestyneet kolme yksilöä olivat aivan ilmeisesti muuttaneita ja samana päivänä laji tavattiin myös Kolarin Äkäslompolossa. Tuon jälkeen LLY:n alueella on kirjattu 167 havaintoa yli 800 yksilöstä – osa niistä on tosin keskitalven Rovaniemellä viettäneitä.
Kun eteläisimmässä Suomessa tavattiin varhaisimmat kiurut tammikuun lopussa, niin Rovaniemen Vennivaarasta löytyi yllättäen yksinäinen lintu 12.2. (joidenkin tietojen mukaan lintu olisi ollut paikalla jo 9.2.). Kenties tuo huippuaikainen kiuru jotenkin liittyi lajin käynnistyneeseen muuttoon, joka tosin katkesi kylmien säiden palattua koko maahan.
Ankaran talven tähden merikotkia ei juuri näkynyt keskitalvella, mutta jo 22.2. matkasi vanha valkopyrstö Rovaniemen Juotaksessa koillista kohti.
Rovaniemen mustavaris (8.3.) lienee tullut Ruotsista, kun Oulun seudulta ilmoitettiin ensimmäinen muuttava lintu vasta 19.3. Täällä keväisin nähdyt yksilöt voivat olla Vienanmeren itäpuolella pesivää kantaa.
Myös räkättirastaan muuton voidaan katsoa alkaneen 8.3. Kun helmikuussa havaittiin lähes pelkästään yksittäisiä räkättejä siellä täällä Rovaniemellä, tuona päivänä lenteli Ranuan keskustan vaiheilla viiden yksilön parvi. Seuraavana päivänä Kemijärvellä yhytettiin neljän ja Rovaniemellä 11.3. jo 30 räkätin parvi.
Maaliskuun myötä sini- ja talitiaisten määrät ovat kasvaneet selvästi, mikä tarkoittaa, että nämä tavalliset talvilinnut ovat osaksi myös muuttolintuja.
Viikon lintu
Sinitiainen
Pesii suurimmassa osassa Eurooppaa sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Meillä esiintymisen painopiste on Etelä-Suomessa, minne laji vakiintui 1900-luvun alkupuolella. Ensi havainto Ranualta 1947 ja Rovaniemeltä 1955.
Lehtometsien lintu, joka runsastuessaan on sopeutunut myös muunlaisiin metsiin.
Kolopesijä, joka asettuu mielellään myös pienireikäiseen linnunpönttöön. Munia useimmiten 10-11 kpl.
Pääasiassa hyönteissyöjä, mutta myös siemenet, silmut ja ruokintapaikkojen tarjoukset kelpaavat.
Pesimäkanta on kymmenkertaistunut 1970-luvulta nykyaikaan. Tämän hetken arvio on 400 000-600 000 paria. Sinitiainen on runsaudeltaan maamme 21. lintulaji (Linnut-lehti 2/2017).
Tyypillinen laulunsäe kaunis, hopeankirkas helinä.
Oli aikaisemmin Lapissa selvä muuttolintu. Nykyään suuri osa talvehtii täällä ruokintapaikkojen turvin.