Tuulihaukka yllätti saapumalla Keminmaan Paakkolankummulle ennätyksellisen varhain, 17.3. Edellisenä päivänä laji oli nähty Lapualla yli 300 km etelämpänä.
Lintuyhdistys Xenuksen tuulihaukan aikaisuusennätys parani viidellä päivällä. Menneiltä vuosilta on tiedossa kuusi kevättä, jolloin lajin ensimmäinen havainto on osunut maaliskuulle. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta ei sellaista tiettävästi vielä ole.
Keminmaan tuulihaukkanaaras ei välttämättä ole tullut kovin kaukaa, sillä menneenä talvena lajista ilmoitettiin BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään yli sata havaintoa, pohjoisin Vaasan seudulta.
Tuulihaukan kanssa samana, 17.3., päivänä ilmaantui Keminmaan Valmarin venesatamaan yksinäinen merilokki. Edellinen lajin edustaja tavattiin Meri-Lapissa joulukuun puolivälissä.
Pieni, mutta kauniin vihreän, keltaisen ja mustan kirjava vihervarpunen saapui Tornioon 9.3. ja viisi päivää myöhemmin Saariselälle, molemmissa tapauksissa oli kaksi yksilöä.
Mustarastas talvehtii nykyään Meri-Lapin alueella, joten ensimmäisten muuttaneiden erottaminen talvehtineista on vaikeaa. 11.3. Kemin Ajoksessa todetut kaksi koirasta olivat ilmeisesti oikeita muuttolintuja. LLY:n alueella tilanne oli nyt helppo, koska talvehtimistietoja ei ollut; siksi Kolarin Lappeassa 13.3. ruokinnalla ollut mustarastaskoiras kirjattiin kevätmuuttajaksi.
Kemin Paattiossa 13.3. muuttolennossa nähty isolepinkäinen saattoi olla alueella talvehtineita.
Taviokuurnaa lukuun ottamatta kevätmuutto on ollut hidas ja vähälintuinen. Monista saapuneista on vain yksi havainto. Sekä Meri- että muuhun Lappiin tähän mennessä saapuneita ovat taviokuurna, räkättirastas, merikotka, vihervarpunen ja mustarastas.
Viikon lintu
Tuulihaukka
Tämä Keminmaan tuulihaukka saapui ennätyksellisen varhain Meri-Lappiin. – Kuva: Hannu Huttunen.
Pesii lähes koko Euroopassa ja laajalla vyöhykkeellä läpi Aasian keskiosien Isolle valtamerelle asti sekä monin paikoin Afrikan pohjoisrannikolla. Meillä sitä tavataan koko maassa.
Tuulihaukka on etenkin viljelyseutujen lintu, joka ennen pesi peltojen reunametsien vanhoissa variksen ja harakan pesissä. Nykyään valtaosa kannastamme pesii lajille varta vasten ripustettuihin, edestä laajalti avoimiin pönttöihin.
Munaluku on 2-7 kpl.
Ravintona pääasiassa pikkunisäkkäät (n. 90 %). Suomalaistutkimuksen mukaan muutolta saapuva tuulihaukka näkee pellolla olevat myyrien virtsajäljet ja osaa asettua pesimään ruokaisalle paikalle.
Tuulihaukka taantui voimakkaasti 1960- ja 1970-luvuilla todennäköisesti ympäristömyrkkyjen tähden. Sittemmin kanta on elpynyt ja parimäärä on ravintotilanteen mukaan 5000 – 10 000.
Laji tunnetaan erityisesti paikallaan lekuttelusta.
Pesän lähellä varoittaa kimittämällä kvi-kvi-kvi-kvi…
Lounaismuuttaja, joka talvehtii enimmäkseen Keski-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.
Viime vuosien tuloaikoja:
2015: 6.4. (LLY)
2016: 4.4. (LLY)
2017: 3.4. (Xenus)
2018: 12.4. (LLY)