Saaristolintulaskennassa olleet kemiläiset lintuharrastajat kokivat ”oikeana juhannuksena”, 24.6., miellyttävän yllätyksen, kun he lähes keskellä Perämeren kansallispuistoa näkivät meillä harvinaisen valtamerilinnun nousevan siivilleen: isokihu!
Tullakseen osaksi virallista suomalaista lintutiedettä isokihuhavainto on vielä alistettava BirdLife Suomen rariteettikomitean tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi. Ennestään Meri-Lapista on tiedossa yksi hyväksytty havainto: kaksi yksilöä 30.6.2000 läheltä tätä tuoretta havaintopaikkaa.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta on RK:n listoilla yhdeksän isokihuhavaintoa, mm. maamme ensimmäinen, J. Montellin Enontekiöltä lokakuulta 1920 ilmoittama. Lopuista kahdeksasta kolme on Enontekiöltä (1978, 1999, 2008), kaksi Sodankylästä (1983, 1997) sekä yksi Utsjoelta (1993), Rovaniemeltä (1999) ja Inarista (2006).
Koko Lapin yhdestätoista isokihuhavainnosta kuusi on kesäkuulta, kaksi lokakuulta sekä yksi maalis-, touko- ja elokuulta.
Harmaalokin kokoinen, tummanruskea, kellertäväviiruinen isokihu esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla Islannissa, Norjassa, Färsaarilla ja Skotlannin saarilla sekä lisäksi eteläisellä pallonpuoliskolla Kaakkois-Argentiinasta ja Falklandin saarilta Etelämantereelle.
Toinen uusi ”kevätmuuttaja”, pensassirkkalintu, on sirissyt heinäsirkkamaista lauluaan Keminmaassa Isohaaran voimalaitoksen lähellä 29.6. alkaen.
Kyseessä on Meri-Lapin alueen kahdestoista havainto tästä eteläisestä lajista, edelliset ovat kahden vuoden takaa. Muualta Lapista on tiedossa vain kuusi pensasirkkalintua.
Viikon lintu
Pikkutikka
Pikkutikka on tikkojen kääpiö, peipon kokoluokkaa.
Esiintyy pesivänä lähes koko Euroopassa ja leveänä vyönä halki Aasian Isolle valtamerelle asti. Meillä enimmäkseen Etelä- ja Keski-Suomen lintu, jonka levinneisyys kuitenkin ulottuu Utsjoelle asti.
Lehtojen sekä rehevien lehti- ja sekametsien lintu, joka tarvitsee pesimäpiiriinsä lahoa lehtipuustoa. Lapissa mm. tunturikoivikoiden laji.
Pesä on useimmiten kuolleen lehtipuun rungossa tai pökkelössä. Munia neljästä kahdeksaan..
Keväthuuto on käenpiikamainen, mutta sitä väkinäisempi kimitys. Pärrytys käpytikan pärrytystä pitempi ja nopeampi, ”konekiväärimäinen”.
Hyönteissyöjä, joka voi vierailla talvisin lintujen ruokintapaikoilla.
Pikkutikan kanta romahti noin 80 % parissa kymmenessä vuodessa 1960-luvulta alkaen. Viime aikoina pesimäkanta lienee vähän kohentunut. Sen kooksi arvioidaan 4 000-7 000 paria.
Pikkutikka on paikka- ja kiertolintu, joka joinakin syksyinä vaeltaa jopa meren yli.