Huhtikuun loppupuolen henkeäsalpaavan vauhdikas lintumuutto hyytyi vappuna. Kaksi vappua edeltävää päivää toivat vielä yhdeksän uutta muuttolintulajia Lappiin, viisi seuraavaa vain neljä.
Pikkulokki ja pensastasku kirjattiin vappuaattona niin Meri-Lapissa kuin Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella, punasotka Kemissä ja kalatiira Rovaniemellä. Vappuna löytyi jänkäkurppa Pellon Kaaranneskosken lietteeltä, härkälintu 3.5. perinteiseltä paikalta Ylitornion Portimojärveltä ja 5.5. pilkkasiipi Kemistä.
Samalla kun lintuharrastajat ovat haikailleet uusien tulijoiden perään, täkäläisissä pihoissa on suorastaan kuhissut siivekkäitä. Satapäiset järripeippo- ja peippoparvet etsivät talvisten ruokintapaikkojen jämiä vihervarpusten, viherpeippojen ja keltasirkkujen kanssa samalla, kun rastaat yrittävät tavoittaa syötävää mm. vanhoja lehtiä kääntelemällä.
Noiden tavallisten lajien lisäksi on joissakin pihoissa riemuittu nokkavarpusesta tai tiklistä, jopa molemmista. Ensiksi mainittuja on katseltu Inarissa, Kemissä, Rovaniemellä ja Sallassa, jälkimmäisiä Inarissa, Kemijärvellä ja Sallassa.
Viime lauantain Tornien taisto käytiin ennätyksellisen talvisissa oloissa koko Suomessa. Etelän mahtitorneissa päästiin juuri ja juuri yli sadan lajin Espoossa, Helsingissä ja Mynämäellä. Kemijärven Myllykummussa ja Sodankylän Peurasuvannossa jäätiin 19 lajilla valtakunnallisiksi hännänhuipuiksi.
Lapin suurimmat lajimäärät tavoitettiin Tornion Karunginjärvellä (63), Kemin Kiikelissä (56) ja Pellon Hannunrannalla (52).
Lapin lintutorneissa ei kahdeksan tunnin tarkkailusta huolimatta havaittu yhtään keväälle uutta muuttolintua – todella poikkeuksellista.
Viikon lintu
Pikkulokki
Pikkulokin päässä on musta huppu (niskaa myöten), siipien alapinnat ovat vanhalla linnulla niin ikään mustat. Ääni hyvä on tuntomerkki.
Pikkulokki on Euroopan itäosien ja Aasian keskiosien lintu. Suomessa varsin yleinen pesimälintu varsinkin Keski-Suomen ja eteläisen Lapin rehevillä lintujärvillä, mutta puuttuu lounaisimmasta ja pohjoisimmasta osasta maatamme.
Yhdyskuntalintu, joka pesii usein naurulokkien tai tiirojen seurassa.
Pesä maassa. Munia lokkien tapaan tavallisesti kolme.
Käkättävät äänet poikkeavat täysin muiden lokkien äänistä.
Enimmäkseen hyönteissyöjä, joka tavallisimmin sieppaa saaliinsa ilmasta. Muuta ravintoa voivat olla madot, pikkuäyriäiset ja -kalat.
Tulokaslaji, joka levittäytyi maahamme kaakosta 1900-luvulla. Lintuatlastutkimusten perusteella kanta on voimistunut viime vuosikymmeninä. Nykyinen pesimäkanta 10 000-13 000 paria.
Suomalaisten rengaslöytöjen perusteella syysmuutto suuntautuu pääasiassa lounaaseen. Talvehtimisalueet ovat Tanskasta Länsi-Euroopan rannikoita pitkin Italiaan ja Algeriaan (Suomen rengastusatlas II).
Viime vuosien tuloaikoja:
2015: 29.4. (Xenus)
2016: 30.4.(Xenus)
2017: 27.4. (LLY)
2018: 5.5. (LLY)