Vaikka huhtikuun ensimmäinen viikko toi Lappiin lukuisia uusia muuttolintulajeja, koleassa säässä ja talvisessa maisemassa niitä ei juuri näy teiden varsilta pelmahtavia pulmusparvia lukuun ottamatta.
Saapuneiden muuttolintujen joukossa on muutama harvinaisuus, joista Kemin Siikalahdelta 5.4. löytynyt mustapäätasku on ylivoimaisesti harvinaisin. Se on tällä kertaa viikon lintu, joten lisätietoa lajista löytyy alla olevasta tekstistä.
Edellisenä päivänä Kemin Veitsiluodossa nähtiin mustaleppälintukoiras ja kolmen päivän päästä yhytettiin Veitsiluodon länsipuolelta mustaleppälintunaaras. Laji on jostain syystä mieltynyt mm. teollisuusympäristöihin. Jos molemmat yksilöt jäävät paikalle, pesintä on hyvin mahdollinen.
Vähälukuisista lajeista kannattaa vielä mainita Enontekiön Vuontisjärven (3.4.) ja Kemin Kiikelin (7.4.) nokkavarpuset, Kemin Tuhka-altaan vuorihemppo sekä Kemin ja Tornion peräti viisi hemppohavaintoa.
Vähäisten sulapaikkojen ja pälvien toistaiseksi suurimmat sorsalintukeskittymät ovat olleet laulujoutsenia: 5.4. Kemin Pajusaaressa 45 yks., 4.4. Inarin Kettukoskella 38 yks. ja 3.4. Pellon Sirkkakoskella 28 yks. 7.4. Kemin Pajusaaressa laskettiin 25 telkkää, ja pari päivää aikaisemmin Tornion Hellälässä ruokaili 17 kanadanhanhea.
Menneen viikon petolintutulokkaat olivat hiirihaukka (2.4.), sinisuohaukka (6.4.) ja suopöllö (6.4.).
Tällä hetkellä Meri-Lapin muuttolintutilanne on hyvin erilainen verrattuna Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueeseen. Oheinen taulukko osoittaa tämän vakuuttavasti (esitettynä mainitussa ajanjaksossa saapuneiden lajien määrä). Meri-Lappi on eri Lappi!
| Xenus | LLY | |
| 30.1.-28.2. | 5 | 2 |
| 1.-10.3. | 1 | 2 |
| 11.-17.3. | 4 | 2 |
| 18.-24.3. | 4 | 7 |
| 25.-31.3. | 13 | 7 |
| 1.-7.4. | 16 | 10 |
Viikon lintu
Mustapäätasku (Saxicola rubicola)
Mustapäätaskukoiraan hyvä lajituntomerkki on laajalti ruosteenpunainen vatsapuoli. – Kuva: Jouko Kärkkäinen.
Aikaisemmin mustapäätaskua (Saxicola torquatus) pidettiin yhtenä lajina, joka pesi laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Meidän tavallista pensastaskuamme muistuttava, monimuotoinen ja lukuisiin alalajeihin jakautunut laji on sittemmin jaettu kolmeksi eri lajiksi. Läntinen mustapäätasku (S. rubicola) esiintyy lähinnä läntisessä ja eteläisessä Euroopassa, itäinen sepeltasku (S. maurus) lähinnä Aasiassa ja vanha tieteellinen nimi säilyy afrikantaskulla.
Laji on maailmanlaajuisesti elinvoimainen ja siitä on tehty maassamme toistasataa satunnaishavaintoa.
Suosii kuivia, matalakasvuisia avomaita.
Pesä on maassa. Munia 4-6 kpl.
Pääasiassa hyönteissyöjä.
Paikkalintu, mutta pohjoisimmat kannat muuttavat.
Tavattu kerran aikaisemmin Kemissä (19.4.2000) ja kerran Rovaniemellä (29.4.-4.5.2014).
Lajista tehdyt havainnot on alistettava nykyään alueellisille harvinaisuuskomiteoille.