Simon Pömiöstä 8.2. löytynyttä sarvipöllöä voidaan pitää tämän vuoden lintumuuton aloittajana, mutta jo seuraavana päivänä taviokuurna tavoitettiin Enontekiön Karesuvannosta.
Kuuluisa Justus Montell määritteli sata vuotta sitten taviokuurnan Lapin varhaisimmaksi muuttolinnuksi. Kuin kaikuna noilta ajoilta tämän kevätmuuttokauden ensimmäiset kuurnahavainnot tehtiin oikeassa Lapissa, Enontekiöllä ja Inarissa.
Vuosi sitten hätäisimmät taviokuurnat nähtiin Enontekiöllä ja Kolarissa jo tammikuun lopussa ja 3.3. mennessä havaintoja oli ehtinyt kertyä 95 kpl 398 yksilöstä; nyt vastaavat luvut ovat 94 ja 386.
Toinen hauska yhtäläisyys löytyy merikotkan kohdalta. Viime keväänä vanha valkopyrstö muutti Rovaniemellä koilliseen 22.2., ja tänä vuonna ensi havainto osui samalle päivälle, mutta tällä kertaa Inariin.
Ennen Inarin merikotkaa Kemissä kirjattiin yksinäinen pulmunen 16.2. ja räkättirastas seuraavana päivänä. Räkätti on sittemmin yhytetty myös Rovaniemen Marraskoskella.
Kemin edustan merialueella 24.2. havaittu harmaalokki lienee lajinsa muuton aloittaja, kun taas tammikuun lopussa Rovaniemen keskustan vaiheilla liikkunut yksilö oli talvinen harhailija.
Ranuan keskustaajaman mustavaris 3.3. paransi yhdellä päivällä lajin saapumisennätystä (4.3.2005) Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella, mutta Pellossa 4.3. ruokinnalle ilmestynyt peippokoiras tuskin oli aito muuttaja. Pihabongauksessa tammikuun lopussa peippoja ilmoitettiin monista pihoista.
Myös sinisorsa, varpushaukka ja isolepinkäinen ovat nykyään vaikeita lajeja, koska talvehtineiden erottaminen muuttaneista on liki mahdotonta. Oheisessa taulukossa lajit, joiden muutto näyttää alkaneen.
| Laji | Xenus | LLY |
| Sarvipöllö | 8.2. | – |
| Taviokuurna | 25.2. | 9.2. |
| Pulmunen | 16.2. | – |
| Räkättirastas | 17.2. | 2.3. |
| Merikotka | – | 22.2. |
| Harmaalokki | 24.2. | – |
| Mustavaris | – | 3.3. |
Viikon lintu
Punatulkku
Esiintymisalue ulottuu läpi Euraasian keskiosien Atlantilta Isolle valtamerelle. Suomessa lähes koko maassa, mutta puuttuu tai on harvinainen Tunturi-Lapissa.
Lähinnä tuoreiden kuusimetsien pesimälintu.
Pesä on hyvässä suojassa, useimmiten kuusennäreessä tai katajassa. Munia tavallisesti viisi tai kuusi.
Pääravintona erilaiset siemenet ja silmut. Myös marjoja punatulkku syö siementen tähden. Talvella tavallinen ruokintapaikkojen vieras.
Lajin kokonaiskanta lienee pysynyt varsin vakaana niin kauan, kuin tiedetään. Tuoreiden linjalaskentojen perusteella maassamme pesii noin 180 000 paria.
Tutuin ääni pehmeä vihellys. Laulu hiljaista viserrystä, jossa seassa on kitiseviä ja viheltäviä ääniä.
Melkoinen osa punatulkuista muuttaa pääasiassa lounaaseen jopa Keski-Eurooppaan asti (Suomen rengastusatlas II).
Runsaan talvikannan tähden muuttoaikoja ei ole tilastoitu.
Kymenlaakson maakuntalintu.