Huhtikuun ensimmäinen viikko lisäsi Lappiin saapuneiden muuttolintulajien lukumäärää kahdellakymmenellä, mutta sitten kevään eteneminen lähes pysähtyi. Menneellä viikolla uusia tulokkaita kirjattiin vain viisi.
Esimerkiksi pulmushavaintojen määrä pysyi miltei samana tämän kuukauden kahden ensimmäisen viikon osalta. Peipon kohdalla tilanne oli sama Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella, mutta Meri-Lapissa tämän maamme runsaimman lintulajin saapuneiden yksilöiden määrä kasvoi viime viikolla huimasti. Kemissä parhaalla ruokintapaikalla oli peräti kolmisensataa peippoa!
Vertailun vuoksi: meidän pihassamme Pellon Lempeässä, linnuntietä 120 km Kemistä pohjoiseen, käväisi yksi koiraspeippo 10.4. Viime sunnuntaihin, 14.4., mennessä Inarissa oli havaittu yksi peippo, Utsjoella ei sitäkään.
Maanantai, 8.4., toi keväälle uutena lajina Kemin Nälliin rautiaisen, josta viikon mittaan kertyi muutama lisätieto Meri-Lapista. Vasta perjantaina, 12.4., metsähanhi lisäsi tulijoiden määrää Kemijärvellä ja seuraavana päivänä virtavästäräkki Rovaniemen Vaattungissa.
Sunnuntaina, 14.4., Meri-Lappiin saapuivat ristisorsa ja pajusirkku. Ensiksi mainittu on alueellamme vähälukuinen vierailija, josta vuosi sitten kertyi hauska havaintosarja, kun kuuden ristisorsan joukko löytyi ensin Kemistä 22.4., sitten 17.5. Kolarista ja 18.5. Utsjoelta.
Pajusirkku on puolestaan yksi tavallisimmista linnuistamme. Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen, R. A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998 – Otava) ilmoittaa sen olevan runsaudeltaan maamme 30:s lintulaji.
Pääsiäisviikko tuo suuren muutoksen muuttolintutilanteeseen, kun kylmän säärintaman eteläiseen Suomeen pysäyttämät suuret lintujoukot lähtevät kohti pohjoisia ilmansuuntia. Pienet pälvet ja vesien vähäiset sulapaikat täyttyvät nopeasti.
Viikon lintu
Luotokirvinen
Luotokirvisen höyhenpuku on melko tumma, myös jalat ovat tummat. – Kuva: Kalervo Kaisanlahti.
Harvalukuisena Pohjois- ja Länsi-Euroopan rannikoilla pesivä varpuslintu. Meillä ulkosaariston lintu, jota tavataan pesivänä Suomenlahdelta Perämeren eteläisille rannikkoalueille. Meri-Lapissa jokseenkin säännöllinen vierailija, Lapin sisämaassa satunnainen (Kuolan niemimaan rannikoille muuttavia?).
Laulu muistuttaa niittykirvisen laulua, mutta terävämpi ja epäpuhtaampi.
Pesä hyvässä kätkössä kallionhalkeamassa tai kiven alla, joskus ruohikossa, katajan alla tms. Munia on tavallisesti viisi.
Ravintona ovat pääasiassa pienet selkärangattomat, syksyisin myös siemenet.
Parimäärä nykyisin 1 700-2 000. Pesimäkanta on elinvoimainen.
Talvehtii Länsi-Euroopan rannikoilla.
Tänä keväänä laji saapui Meri-Lappiin 30.3. ja tavattiin 11.4. Ranuan Kaitavirralla.
Viime vuosien tuloaikoja Meri-Lappiin:
2015: 15.3.
2016: 22.3.
2017: 20.3.
2018: 3.4.