Lauantai, 16.5., toi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelle uuden lintulajin, kun Anssi Mäkinen löysi Rovaniemen Kuolajokisuulta amerikantavikoiraan.
Kolea, pohjoisten ilmavirtausten viikko ei tuonut linturyntäystä, mutta monet pitkämatkaiset muuttolinnut tulevat, kun niiden aika on – lähes säistä riippumatta.
Viikon aluksi, 11.5., Utsjoen kuuluisilta Sirman pelloilta osui lintuharrastajan kaukoputkeen tundrahanhi, joita Etelä-Suomessa nähtiin jo maaliskuussa satapäisinä parvina. Tämän Jäämeren rannikkoseutujen tundralinnun päämuutto suuntautuu Suomenlahtea pitkin ja Kaakkois-Suomen yli koilliseen. Lapissa nähdään yleensä vain yksinäisiä lintuja tai pikkuryhmiä.
Äärimmäisen uhanalainen kiljuhanhi ruokaili samoilla, Norjan puolella olevilla pelloilla muutamaa päivää myöhemmin. Kun havainto on tehty Suomen puolelta, se tulkitaan suomalaiseksi.
Käen kukuntaa ei liene vielä kuultu Lapissa, mutta yksinäinen yksilö nähtiin Kemijärvellä 12.5.
Amerikantavin sekä tundra- ja kiljuhanhen lisäksi uusina vesilintulajeina kirjattiin menneellä viikolla lapasotka Torniossa 13.5. ja pilkkasiipi seuraavana päivänä Rovaniemellä.
Torstai toi rantakurvin (Xenus cinereus) jonnekin Meri-Lapin alueelle, lauantai suosirrin Ylitorniolle ja Keminmaahan kromikaivoksen altaille, missä oli sunnuntaina myös karikukko.
Vähän kerrassaan pohjoista valtaava mustapääkerttu tavoitettiin Keminmaasta 16.5.
Sunnuntaina, 17.5., Jouko Kärkkäinen yhytti Kemin Tuhka-altaalta paikalliselle lintuyhdistykselle uuden lajin, lyhytvarvaskiurun. Se oli paikalla valokuvattavana ainakin maanantaina, jolloin Eero Pätsi kuvasi saman lajin Ranualla. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella lyhytvarvaskiuru on havaittu neljä kertaa aikaisemmin Utsjokea ja Enontekiötä myöten.
Toivottavasti kolea kevät alkaa muuttua oikeaksi kesäksi, niin että saamme ihastella myös myöhäiskevään muuttajia – oikeita kesälintuja.
Ennen varsin tavallinen pilkkasiipi on viime vuosikymmeninä taantunut ja luokitellaan nyt (2019) vaarantuneeksi. – Kuva: Jorma Halonen.
Viikon lintu
Amerikantavi
Rovaniemen Kuolajokisuun amerikantavi täkäläisen sukulaisensa kanssa. – Kuva: Vesa Nivala.
Pohjoisamerikkalainen sorsa (Anas carolinensis), jota aikaisemmin pidettiin meikäläisen tavin (Anas crecca) alalajina (ssp. carolinensis). Nykylintutieteelle on tyypillistä, että yhtenä lajina pidettyjä alalajeja ns. splitataan eli erotetaan omiksi lajeikseen.
Oheisesta, Rovaniemen Kuolajokisuulla otetusta kuvasta näkyvät hyvin lajien väliset erot, kun tavi (edessä) ja sen amerikkalainen sukulainen (takana) ovat lähekkäin. Meikäläisellä tavilla on kyljessä selvästi erottuva valkea raita ja amerikantavilla on rinnan sivulla puolestaan valkoinen pystyjuova. Lisäksi tavallisen tavikoiraan päässä on juhlapuvussa selvästi erottuvia keltaisia juovia. Naaraiden toisistaan erottaminen lienee maastossa mahdotonta.
Amerikantavi ja meikäläinen tavi voivat risteytyä keskenään.
Amerikantavi muistuttaa elinympäristönsä ja elintapojensa suhteen euraasialaista sukulaistaan. Se on muuttolintu, joka pesii Pohjois-Amerikan pohjoispuoliskolla ja talvehtii eteläisellä.
Meri-Lapista on tiedossa yksi hyväksytty havainto: Tornio 2.6.2017. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella laji on tavattu kymmenkunta kertaa, Kuusamossa kahdesti ja Kainuussa kerran.