Tornionjoen Puruskosken yläpuolella juhannusaatonaattona lohta soutaneen pellolaisen Heikki Jolman yli lensi hänelle ennennäkemätön suuri haukka. Se oli pitkäsiipinen ja -pyrstöinen, tuttua maakotkaa pienempi, mutta tavallisia haukkoja selvästi kookkaampi.
Jolma soitti veneestä minulle, ja minä yllytin häntä yrittämään valokuvaa. Hän onnistui saamaan muutaman kuvan oudosta haukasta rantapuussa korpin kanssa ja myöhemmin lennossa. Haarahaukan lovipyrstö näkyi hyvin joissakin kuvissa, ja vertailu korppiin kertoi isosta koosta.
Seuraavana aamuna onnistuimme Ilkka Spetsin kanssa näkemään Jolman löytämän haukan edellisiltaisesta paikasta. Sinne tänne taiturimaisesti pyörähdelleestä ja pyrstöänsä ahkerasti käännelleestä linnusta paistoi kauas suurelta osin ruosteenpunainen selkäpuoli.
Illalla Spets palasi vielä paikalle ja näki yli lentäneen haukan siipien alapinnan suuret, valkeina loistaneet laikut ja vatsapuolen punaruskean värin: isohaarahaukka, juhannusviikon ainoa Lapille uusi muuttolintu.
Isohaarahaukka pesi 1800-luvun alkupuolella melko yleisenä Tanskassa sekä Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa, mutta sitten kanta taantui nopeasti ja katosi kokonaan Tanskasta ja Norjasta. Ruotsissa laji säilyi ja nykyään pesivä kanta kasvaa. Se näkyy yhä lisääntyvinä tapaamisina myös Suomessa: 1990 mennessä 16 havaintoa, 1990-2010 runsaat 50, 2010-17 lähes sata ja tänä vuonna tähän mennessä yli sata!
Meri-Lapistakin vihdoin kesäkuun puolivälissä löytyneen peltosirkun kohtalo on päinvastainen: muutamassa vuosikymmenessä maamme pesimäkannasta on kadonnut 99 prosenttia. Katastrofaalisesta tilanteesta johtuen BirdLife Suomi on valinnut lajin vuoden linnuksi, jonka esiintyminen tänä kesänä pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti.
Viikon lintu
Isohaarahaukka
Isohaarahaukka ja korppi Tornionjoen rantapuussa. – Kuva: Heikki Jolma.
Pesii siellä täällä Euroopassa, luoteisimmassa Afrikassa, Kanarian saarilla ja Kap Verdellä (lähes hävinnyt). Meillä satunnaisvieras, jonka tapaamiskerrat ovat nopeasti lisääntyneet, etenkin viime ja tänä vuonna.
Suosii vaihtelevaa maastoa, jossa on metsiä, peltoja ja järviä.
Pesä on useimmiten lehtipuussa. Munia on useimmiten kolme.
Ravinto on hyvin vaihtelevaa: kuolleet tai vahingoittuneet eläimet sekä haaskat, kalat, sammakot, matelijat ym. Entisinä aikoina söi erityisesti teurasjätteitä, ja elintarvikehygienian paraneminen on ollut yksi syy lajin taantumiseen.
Euroopassa n. 20 000 pesivää paria. Etelä-Ruotsin kanta kasvaa hitaasti.
Pohjoisimmat populaatiot muuttavat pääasiassa Välimerenmaihin.