Menneellä viikolla maailman pitkämatkaisin muuttolintu, lapintiira, palasi kotiinsa Lappiin Kemistä Inariin asti. Suurin osa näistä huikean pitkiä matkoja lentävistä pitkäsiivistä on vielä tulematta ja osa jatkaa Lapin yli paljon meitä pohjoisemmaksi.
Alankomaissa tehdyssä tutkimuksessa (2013) selvisi lapintiiroihin asennettujen geopaikantimien avulla, että linnut olivat olleet poissa pesimäalueeltaan keskimäärin 273 vuorokautta ja lentäneet sinä aikana yhdeksisenkymmentä tuhatta kilometriä (Suomen Rengastusatlas II).
Jo vanhastaan oli tiedossa, että jopa Pohjois-Grönlannissa, kesäyön auringossa pesivistä lapintiiroista ainakin osa viettää talvensa Etelämantereen vesillä niin ikään kesäyönauringossa!
Kaukana Kaakkois-Aasiassa talvehtiva sinipyrstöpalasi 10.5. Päiväntasaajan Afrikasta saapui mehiläishaukka Kemiin 13.5. ja samana päivänä samoilta seuduilta palannut tervapääsky viiletti Kemijärven taivaalla.
Perin toisenlaista muuttokäyttäytymistä edustaa pikkukajava, joka pesii suurissa yhdyskunnissa pohjoisten valtamerien rannikoilla ja siirtyy ankarimman talven ajaksi jonkin matkaa etelään Atlantin ja Ison valtameren pohjoisosien vesille. Silloin tällöin laji tavataan myös Lapissa, kuten viime lauantaina (13.5.) Kilpisjärvellä, kun kaksi yksilöä lensi koilliseen äännellen tyypilliseen tapaansa koko ajan: ka-ka-kii (”huutaa kuin kajava”).
Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenuksen väki saattoi huokaista helpotuksesta 10.5., kun yhdistyksen äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu nimikkolintu rantakurvi palasi tutuille seuduille ainakin vielä tänä keväänä.
Vuosi sitten kevätmuuttajien listassa oli tähän aikaan kymmenen lajia enemmän kuin nyt, mm. käki, harmaasieppo ja punavarpunen.
Keväisillä peltoaukeilla voi näinä päivinä nähdä tiheitä kapustarintaparvia.