Viime sunnuntai antoi viitteitä uudelleen viriävästä lintujen kevätmuutosta, kun pulmusia nähtiin Torniosta Enontekiölle viidessä eri paikassa ja tuoreita laulujoutsenhavaintoja saatiin kahdelta taholta Rovaniemeltä.
Lintumuuton alkutahdit lyötiin jo tammikuussa taviokuurnien ja Kemin mustavariksen voimin.
Jatkoa seurasi harvakseltaan helmikuussa ja maaliskuun alkupuolella. Sarvipöllön kuultiin huhuilevan soidintaan Rovaniemellä jo maaliskuun ensimmäisenä, ja Keminmaassa yhytettiin varhainen sepelkyyhky 4.3. Kaksi päivää tästä punarinta tiksutteli Kemissä ja nokkavarpusia ilmestyi torniolaiselle ruokintapaikalle.
Vaikeasti tulkittavan tilhimuuton alku ajoittui ilmeisesti maaliskuun yhdeksännen ja kymmenennen päivän vaiheille, jolloin töyhtöpäitä muutti Kemissä ja yksinäinen lintu ilmestyi Kemijärven keskustaan. 12.3. Kemissä kirjattiin merilokki ja Inarin Paatsjoella merimetso.
Sitten jysähti eteläiseen Suomeen takatalvi ja tänne pohjoiseen ankarat yöpakkaset. Tuhannet Etelä-Suomeen ehtineet muuttolinnut joutuivat vaikeuksiin, ja suuret lintuparvet suunnistivat lounaaseen, takaisin tulosuuntaansa. Tällainen pakokauhumuutoksi kutsuttu ilmiö on lähes jokaisen varhaiskevään ilmiö – aikaisin saapuneilla ns. säämuuttajilla on luontainen kyky reagoida näin.
Oheinen diagrammi näyttää, että kolmeen edelliseen vuoteen verrattuna tämän varhaiskevään muuttolintulajien määrä on paljon pienempi, mutta aavistuksen suurempi kuin viisi vuotta sitten. Monista saapuneiksi ilmoitetuista lajeista on tiedossa vain yksi havainto – vain taviokuurnasta on yli kaksisataa havaintoa reilusti yli tuhannesta yksilöstä.
Pylväsparit (Xenus sin. ja LLY pun.) ovat vuosilta 2018 alkaen ja ne esittävät 26.3. mennessä saapuneiden muuttolintulajien lukumääriä.
”Puhdas kuin pulmunen.” Useimmiten pulmunen nähdään maassa, mutta muuttoparvi voi levätä myös puussa.