Birdlife Suomi on valinnut vuoden 2020 lajiksi peltosirkun, jonka seurantaan harrastajien toivotaan tänä vuonna erityisesti panostavan.
Peltosirkku on viime aikoina nopeimmin taantunut lintulaji Suomessa. Laji oli aikanaan lähes koko maassa yleisimpiä peltolintuja, mutta viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana kannat ovat romahtaneet lähes olemattomiin ja peltosirkun pelätäänkin katoavan kokonaan Suomen linnustosta lähivuosikymmeninä. Birdlife Suomen sivuilta löytyy lisätietoa lajin tilanteesta Suomessa: https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/peltosirkku/
Peltosirkun nopean taantumisen syitä tutkitaan Suomessa aktiivisesti. Tutkimusryhmän käytännön työstä ja alustavista tuloksista kertoo tutkija Sirke Piiraisen blogi ja podcast osoitteessa: https://www.muutoslehti.fi/artikkelit/peltosirkku-ahdingossa/
Lapissa peltosirkku oli aikaisemmin varsin yleinen peltolintu ja sen levinneisyysalue lienee kattanut ainakin kaikki Etelä- ja Keski-Lapin viljelysalueet. Varhaisin tunnettu havainto Lapista on vuodelta 1856, jolloin kuuluisat taiteilijaveljekset Magnus ja Ferdinand von Wright löysivät suureksi ilokseen peltosirkkuja Ylitornion Aavasaksalta. Vanhoja havaintoja on myös pohjoisemmasta Lapista: Muoniossa 1867 ”muutamia” ja Sodankylässä 1882 pesälöytö. 1900-luvun alkupuolelta on tiedossa 1 havainto Inarista vuodelta 1931 useita havaintoja Enontekiöltä (mm.1936 pesälöytö). Keskisessä ja eteläisessä Lapissa laji lienee tuolloin ollut varsin yleinen peltolintu.
Kovin tarkkaa tietoa pohjoisessa aikanaan pesineiden peltosirkkujen määristä ei ole, mutta joka tapauksessa satoja pareja niitä lienee Lapissa pesinyt. Ensimmäisessä Suomessa toteutetussa lintuatlaksessa vuosina 1974-79 pesintäruutuja oli Etelä-Lapin viljelyseuduilla melko runsaasti ja pohjoisimmat pesinnät varmistettiin Sodankylässä ja Savukoskella. Ensimmäisen ja vuosina 1986-89 toteutetun toisen lintuatlaksen välillä kannan kehityksessä ei vielä havaittu selvää muutosta, vaikka pohjoisimmat havaintopaikat olivatkin jo hävinneet.
Peltosirkun nopea taantuminen alkoi Lapissa, kuten muuallakin Suomessa 1980/-90-lukujen taitteessa. Kannat romahtivat vuosikymmenessä murto-osaan entisestään ja uudelle vuosituhannelle tultaessa laji olikin jo muuttunut Lapissa pienoiseksi harvinaisuudeksi. Vielä vuonna 2005 löydettiin peräti 9 reviiriä, mutta viimeisen 10 vuoden aikana havaintoja on kertynyt yhteensä vain 9 ja viimeisin edes jollain lailla pesintään viittaava havainto (laulava koiras) on vuodelta 2014. Lajin voidaan siis katsoa oleva hyvin lähellä lopullista häviämistä Lapin linnustosta.
Luultavasti kuitenkin Lapissakin vielä jokunen peltosirkkupari jossain sinnittelee. Niinpä tulevana kesänä kannattaa suunnata retkensä viljelysmaille. Suurimmat mahdollisuudet peltosirkun löytymiseen on eteläisen Lapin suurimpien viljelysaukeiden laiteilla, esimerkiksi Kemi- ja Tornionjokivarren lakeuksilla. Myös Kemijärven ympäristön peltoaukeilta on joitakin suhteellisen tuoreita havaintoja. Rovaniemellä mahdollisia pesimäpaikkoja ovat esimerkiksi Paavalniemi, Niskanperä ja Rautiosaari. Toisaalta peltosirkuilla on välillä tapana yllättää esiintymällä hyvinkin epätyypillisissä maastoissa. Laulavia lintuja on nähty mm. hakkuuaukoilla ja kuivatuilla soilla, eli silmät ja korvat kannattaa pitää auki myös muualla kuin ”peltosirkkubiotoopeilla” liikuttaessa.
Jukka Simula