Luonnontieteellinen keskusmuseo, Luomus, >>luomus.fi, koordinoi Suomessa erilaisia linnustonseurantoja. Eri lajiryhmien kannanvaihteluiden seuraamiseksi on kehitetty kullekin lajiryhmälle ja eri biotooppeihin soveltuvia seurantamenetelmiä.
Lintukantojen seuranta on linnuston suojelun kannalta ensiarvoisen tärkeää; ilman tietoa linnuston tilasta ei suojelutoimiin voida ryhtyä. Seurantojen tuloksia käytetään muun muassa arvioitaessa lintujen alueellista, valtakunnallista ja maailmanlaajuista uhanalaisuutta. Esimerkiksi harrastajien LLY:n alueella tekemien laskentojen tulokset ovat mukana EBCC:n (European Bird Census Council) vuotuisissa Euroopan linnuston tilan selvityksissä.
Seurantoihin voi osallistua kuka tahansa. Tavallinen pesimälinnuston määritystaito riittää. Älä siis epäröi lähteä mukaan!
Alla on esitelty lyhyesti kaikki muut linnustonseurantamuodot paitsi saaristolintulaskenta. Saaristolintujahan ei LLY:n alueella voi laskea.
Vesilintulaskennat
Helppo seurantamuoto. Vesilintulaskennassa jonkun vesialueen (järvi, lampi, joenpätkä) tai vesialueen osan linnut lasketaan kaksi kertaa kevään mittaan. Laskenta voidaan pienemmillä vesialueilla tehdä ns. kiertolaskentana, jolloin koko vesialue kierretään joko rantoja pitkin kävelemällä tai veneellä soutaen. Toinen ja vielä helpompi tapa on tehdä laskenta ns. pistelaskentana. Vesistön rannalta valitaan laskentapiste (esim. lintutorni) josta käsin lasketaan kaikki siihen näkyvät vesilinnut.
LLY:n alueella on vesistöjen äärellä suuri määrä lintutorneja ja muita hyviä tarkkailupaikkoja, joissa harrastajat käyvät säännöllisesti. Olisi toivottavaa, että näissä ryhdyttäisiin tekemään myös vesilintulaskentoja. Laskennat tehdään kaksi kertaa keväässä. Ensimmäinen laskenta noin 20.5. ja toinen touko-kesäkuun vaihteessa. Aikaa yhden pisteen laskemiseen kuluu 5-15 minuuttia, eli laskennat on helppo tehdä perusretkeilyn ohessa.
>>www.luomus.fi/fi/vesilintulaskenta
Vakiolinjat
Suomeen perustettiin vuonna 2006 koko maan kattava vakiolinjojen verkosta. Vakiolinjat sijaitsevat tasaisin välein 25 kilometrin päässä toisistaan ja niitä on koko maassa yhteensä 566. Vakiolinjat on suorakaiteen muotoisia 6 kilometrejä pitkiä reittejä, jotka kuljetaan läpi kerran pesimäkauden aikana. Linjat tulisi kulkea läpi mahdollisimman tarkkaan karttaan merkittyä reittiä, joten laskennan suorittamiseen tarvitaan joko erinomainen suunnistustaito tai GPS-laite.
LLY:n alueella on yhteensä 155 vakiolinjaa, joista etenkin eteläisen Lapin linjoille on vaikea löytää laskijoita. Linjalaskennassa vaaditaan hyvää pesimälinnuston, etenkin äänten tuntemusta, huolellisuutta, kohtuullista kuntoa ja suunnistustaitoa, mutta mitenkään ylivoimaisen vaikeita ne eivät ole. Linjalaskentojen hyvä puoli on myös se, että laskija saa vaihtua vaikka vuosittain. Niinpä jokainen, kerrankin tehty laskenta on arvokas.
>> www.luomus.fi/fi/pesimalintujen-linja-pistelaskenta
Maalintujen pistelaskenta
Pistelaskenta on vakiolinjoja helpompi tapa osallistua maalinnuston seurantaan. Siinä saa itse valita 20 pisteestä koostuvan reitin, joka lasketaan kerran pesimäkauden aikana. Jokaisessa pisteessä kuunnellaan tasan 5 minuuttia ja kirjataan ylös kaiki pisteelle kuuluvat ja näkyvät linnut. Pistereitille kannattaa valita monipuolisesti eri biotooppeja, jotta laskijan mielenkiinto säilyy ja linnustonseuranta saa mahdollisimman monipuolista aineistoa. Reitin voi suunnitella kuljettavaksi jalkaisin, polkupyörällä, autolla tai vaikka mönkijällä. Ainoa vaatimus on, että pisteiden pitää sijaita metsässä vähintään 250 metrin ja avomaalla vähintään 350 metrin päässä toisistaan. Erityisesti pistereiteillä kannattasi suosia kulttuuriympäristöjä, joutomaita, pensaikkoja yms. biotooppeja, joita vakiolinjalaskennat tavoittaa huonosti.
Pistereitin laskeminen vaatii vuodessa yhtenä aamuna 3-4 tunnin panostuksen ja sopii hyvin kotiseuturetkeilijöille. Pistereitin voi mukavati laskea vaikkapa työmatkalla.
>>www.luomus.fi/fi/pesimalintujen-linja-pistelaskenta
Pesäkortit
Helppo, mutta valitettavan unohduksiin jäänyt seurantamuoto. Kun löydät linnun pesän, merkitse ylös pesinnän vaihe (ohjeet löytyy Luomuksen sivuilta). Pesintöjen edistymistä tulisi myös seurata mahdollisimman tarkkaan, eli pesillä olisi hyvä käydä ainakin 2-3 kertaa pesimäkauden aikana. PESILLÄ KÄYDESSÄ TÄYTYY KUITENKIN AINA MUISTAA, ETTÄ LINNUILLE EI SAA AIHEUTTAA KOHTUUTONTA HAITTAA JA UTELIAISUUS EI SAA KOSKAAN MENNÄ LINTUJEN EDUN EDELLE!
Pesäkortit on helppo täyttää sähköiselle lomakkeelle Lintuvaaran kirjekyyhky-tietokantaan, mutta myös pahvisia kortteja voi vielä käyttää. Sähköisen kortin etu on kuitenkin siinä, että niistä jää automaattisesti kopio omaan arkistoon. Tunnukset sähköiseen sivustoon voi tilata osoitteesta linnustonseuranta@luomus.fi. Sieltä voi myös tilata pahvisia kortteja.
Suomessa täytettiin parhaina vuosina 1970-luvulla yli 8000 pesäkorttia vuodessa. Viime vuosina vuosittainen korttimäärä on jäänyt alle 2000:n. Kortteja täytettäessä mitään lajeja ei kannata väheksyä, vaan nimen omaan yleisistä lajeista kortteja KANNATTAA täyttää. Varmaan lähes jokaisella lintuharrastajalla on esimerkiksi pönttöjä pihapiirissään. Näistä olisi hyvä saada täytettyä mahdollisimman paljon pesäkortteja. Suomessa on todistetusti yli miljoona pönttöä. Seuraavaksi tavoitteeksi voitaisi ottaa miljoona pesäkorttia pönttölinnuista!
>>www.luomus.fi/fi/pesakorttitutkimus
Talvilintulaskenta
Talvisen linnuston kannanmuutoksia seurataan talvilintulaskennoilla, joka on linnustonseurannan pisimpään jatkunut ja perinteikkäin seurantamuoto. Laskennassa kierretään läpi ennalta suunniteltu reitti ja kirjataan ylös kaikki reitin varrella nähdyt linnut. Reitin voi suunnitella itse, mutta ensin kannattaa varmistaa linnustonseurannasta, että reitti ei mene päällekkäin jo olemassa olevan reitin kanssa. Sopiva reitin pituus Lapin lyhyessä talvipäivässä on 5-8 km ja sen olisi hyvä kattaa mahdollisimman monipuolisesti alueen biotooppeja. Reitti kierretään kolme kertaa talven aikana. Syyslaskenta marraskuun alussa, keskitalven laskenta joulun-uudenvuoden aikoihin ja kevätlaskenta helmi-maaliskuun vaihteessa.
Talvilintulaskentojen tulokset tallennetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietojärjestelmään, jonka käyttöohjeet löytyy Luomuksen www-sivuilta. Sieltä löytyy aina myös reaaliaikainen tieto laskentojen tuloksista.
>>www.luomus.fi/fi/talvilintulaskennat
Ruokintapaikkaseuranta
Todella leppoisa seurantamuoto, joka kuitenkin kerryttää arvokasta tietoa talvilinnustosta.
Ruokintapaikkaseurannassa seurataan jonkun, useimmiten omassa pihassa olevan ruokintapaikan lintuja ja merkitään puolikuukausittain ylös kustakin lajista suurin kerralla havaittu määrä. Havaintoja voi tehdä vaikka omasta keittiön ikkunasta aamukahveja juodessa. Siis todellista kansalaistiedettä!
Havainnot voi tallentaa Lintuvaaran Lintulautapalveluun, Johon ohjeet ja tunnukset saa linnustonseurannasta, osoitteesta linnustonseuranta@luomus.fi. Toki havainnot voi myös tallentaa paperisille lomakkeille, joita voi tulostaa Luomuksen sivuilta tai tilata linnustonseurannasta.
>>www.luomus.fi/fi/ruokintapaikkaseuranta
Linnustonseurannan yhteystiedot
Linnustonseuranta
Eläintieteen yksikkö
PL 17 (Pohjoinen Rautatiekatu 13)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
Sähköposti: linnustonseuranta@luomus.fi
Puhelin: Ina Tirri 050 3182334