ISOKOSKELO SYKSYLLÄ 2017
Jukka Simula
Syysmuuton seuranta on jäänyt Lapissa viime vuosina valitettavan vähälle huomiolle. Siksi LLY:ssä päätettiin tänä syksynä ottaa yksi laji, isokoskelo, erityiseen seurantaan, tarkoituksena näin piristää harrastajien mielenkiintoa syksyisiä lintumaailman tapahtumia kohtaan.
Isokoskelo on isokokoisena, helposti tunnettavana ja koko Lappiin levinneenä lajina ihanteellinen tällaiseen yhteiseen hankkeeseen. Niinpä Tiiraan tallennettiinkin 1.9.-5.11. välisenä aikana yhteensä 202 havaintoa, reilusta 16000 yksilöstä! Havainnoissa on toki runsaasti päällekkäisyyksiä koskien samoja, samalla paikalla useita päiviä viettäneitä suuria parvia.
Isokoskeloille on syksyllä muutolle valmistautuessaan tyypillistä kokoontua suuriin kalasteleviin parviin, jotka lajille tyypilliseen tapaan ajavat nauhamaisena muodostelmana pikkukaloja yhteen, jolloin niitä on helpompi saalistaa. Kittilän ja Muonion rajalla sijaitseva kuuluisa muikkujärvi, Jerisjärvi on perinteisesti ollut Lapin paras isokoskelojärvi, eikä se pettänyt tänäkään vuonna. Järvellä oleskeli parhaimmillaan, 4.10., noin 2000 koskeloa. Syksyn toiseksi suurin parvi nähtiin 1.10., jolloin Pellojärven-Säynäjäjärven alueella kalasteli ennätykselliset 1200 lintua. Kolmanneksi suurin parvi, n.800 yksilöä, nähtiin 5.10. Sodankylän Kelujärvellä. Myös kuuluiset ”Kitkan viisaat” tuntuvat isokoskeloille maistuvan, niinpä Yli-Kitkan Kuoppalanniemessä havaittiin 18.10. muikunpyynnissä noin 400 yksilön koskeloparvi. Ylisen Lapin suurin määrä, 300 yksilöä, laskettiin 8.10. Inarin Säytsjärvellä.
Isokoskelot näyttäisivät syksyisin käyttävän Lapin suuria jokia muuton johtolinjoina, Tämänkin syksyn voimakkain muutto todettiin Tornionjokivarren tuntumassa sijaitsevalla Pellojärvellä, jossa 7.10. laskettiin n.450 etelään muuttavaa koskeloa. Samana päivänä Rovaniemen Harjulammella nähtiin 150 kohti lounasta muuttanutta lintua, jotka seurasivat ilmeisesti Kemijokea. Toisaalta Sallan Hanhikankaalla 29.9. havaitut, kohti etelää muuttaneet 100 koskeloa viittaa siihen, että muuttoa tapahtuu muuallakin kuin jokivarsilla.
Kovin vajavaiseksi jäi vielä kuva isokoskelon syysmuutosta. Toivottavasti tulevina syksyinä muutonseurantaan panostettaisiin enemmän ja havainnot myös tallennettaisiin mahdollisimman tarkasti Tiiraan. Pienistä tiedonmurusista kertyy pikku hiljaa kokonaiskuva syysmuutosta.
LAULUJOUTSEN SYKSYLLÄ 2017
Jukka Simula
BirdLife Suomi päätti, Suomen 100-vuotis juhlien kunniaksi, järjestää jälleen tänä syksynä joutsenbongauksen. Koska bongauspäivät, 28.10.-29.10., ovat Lapin oloissa vähän liian myöhään, päätettiin laji ottaa LLY:n alueella tarkempaan seurantaan koko syksyn ajaksi. Tarkoituksena oli kerätä tietoa joutsenten syysmuuton aikaisista levähdyspaikoista, muuttoreiteistä ja poikastuotosta.
Projekti otettiin harrastajien keskuudessa innolla vastaan. Tiiraan tallennettiin 1.9.-13.11. välisenä aikana kaikkiaan 491 joutsenhavaintoa, peräti 20384 yksilöstä! Mukana on tietenkin runsaasti päällekkäisyyksiä, eikä noista lukemista voi tehdä mitään päätelmiä joutsenten kokonaismäärästä, vaan ne kertovat ainoastaan harrastajien aktiivisuudesta. Nöyrimmät kiitokset kaikille joutsenbongareille ja Tiiraan joutsenhavaintojaan tallentaneille!
Laulujoutsenen tärkein levähdysalue LLY:n alueella on Kemijärvi, joka parhaina syksyinä kerää valtaisia joutsenmääriä. Tämän syksyinen muutonhuippu todettiin 9.10. jolloin järvellä laskettin lepäilevän valtakunnallisenkin uutiskynnyksen ylittäneet 1150 joutsenta!
Toinen merkittävä alue on Enontekiön käsivarressa, jossa Könkämäeno monine suvantopaikkoineen toimii joutsenten syksyisenä tankkauspaikkana. Tänä syksynä alueella suoritettiin tarkka laskenta 3.10. jolloin Palojoensuun ja Kilpisjärven välillä havaittiin yhteensä noin 1330 joutsenta ja melkoinen määrä jäi varmaan vielä katveeseen. Suurimmat paikkakohtaiset määrät olivat Pousujärven 450 ja Ainuvarppijärven 400 yksilöä.
Kolmanneksi suurimmat joutsenmäärät laskettiin Ylitornion Kuivakankaalla, jossa 15.10. lepäili 387 joutsenta. Muita paikkoja, joissa päästiin yli 100 yksilön olivat Rovaniemen Ounasjokisuisto-Lainas (7.10. 179), Muonionjärvi (17.9. 170), Pellojärvi (24.9. 122) sekä Ylitornion Portimojärvi (16.9. 100).
Projektissa pyrittiin myös selvittämään syksyisten joutsenparvien ikärakennetta ja lajin poikastuottoa. Tänä vuonnahan kevät oli poikkeuksellisen myöhäinen ja kesä erittäin kylmä, mikä aiheutti monille lajeille suuria pesätappioita. Miten joutsen suurikokoisena lajina pärjäsi tänä ”kaikkien aikojen” surkeinpana kesänä?
Valtakunnallisessa joutsenbongauksessa nuorten lintujen osuus oli 12%, kun se edellisessä joutsenbongauksessa v.2014 oli 20%. Tämä viittaisi varsin huonoon poikastuottoon. LLY:n alueella bongausviikonloppuna havaituista linnuista 26% oli nuoria, mutta tämä ei aivan vastaa todellisuutta, sillä tuohon aikaan joutsenten muuttto alkoi Lapissa jo olla ohi ja joutsenelle on tyypillistä, että poikueelliset perheet muuttavat viimeisinä.
Rovaniemen Ounasjokisuistossa on vuodesta 2013 alkaen kerätty tarkkoja tietoja joutsenten syysmuuton aikaisesta ikärakenteesta ja siellä nuorten osuus päämuuttoaikana on vaihdellut 19 ja 29%:n välillä. Tänä vuonna nuorten osuus oli vain 8,9%. Kemijärven 1150 yksilön jättiläisparvessa nuoria oli vain 52 yksilöä (= 4,5%). Ylitornion Kuivakankaalla nuorten osuus oli 28.10. 22%.
Myös poikueista saatiin kerättyä runsaasti tietoa. Tiirasta löytyy 1.-31.10. väliseltä ajalta tiedot 54 poikueesta, joissa oli 1-6:een poikasta. Poikuiden keskikoko oli 2,52 poikasta/poikue. Ounasjokisuistossa poikueiden keskikoko on vuosina 2014-2016 vaihdellut 2,78:n ja 3,80:n välillä, ollen tänä vuonna vain 2,00 poikasta/poikue. Poikastuotto näyttäisi näin ollen olleen selvästi keskimääräistä heikompi.
Pesintöjen yleiseen epäonnistumiseen viittaa myös Kemijärvellä kesäkuun alussa nähdyt poikkeuksellisen suuret joutilaiden joutsenten määrät. Sulkasatoa edeltävä parveilu on tyypillistä muorille, vielä pesimättömille joutsenille, mutta tänä kesänä mukana lienee ollut normaalia enemmän pesinnässään epäonnistuneita lintuja.
Muuttolennossa joutsenia havaittiin lähinnä Rovaniemellä ja Tornionjokivarressa. Rovaniemellä joutsenet eivät tänä syksynä jostakin syystä viihtyneet pitkään Ounasjokisuistossa, vaan vaihtuvuus oli hyvin suurta. Suistosta nousi päivittäin suuria parvia jatkamaan muuttomatkaansa. Joinakin päivinä jopa koko suisto tyhjeni kerralla. Linnut lähtivät yleensä noin lännen suuntaan, mutta oletettavasti ne vaan kiersivät kaupungin ja Korkalovaaran, kääntyen sen jälkeen kohti lounasta ja Pohjanlahden perukkaa. Esimerkiksi 1.10. suistosta länteen lähteneet linnut nähtiin parin minuutin kuluttua kaupungin länsipuolella matkalla kohti lounasta. Jonkun verran lintuja nähtiin lähtevän myös Kemijokea seuraten kohti etelää.
Tornionjoki näyttäisi toimivan joutsenilla muuton johtolinjana ja siellä päämuuttosuunta oli jokea seuraten kohti etelää.
Mihin sitten katoavat Kemijärven valtaisat joutsenlaumat? Itäisestä Lapista kertyy hämmästyttävän vähän havaintoja muuttavista joutsenista. Pääsevätkö ne pujahtamaan salaa jonnekin etelän-lounaan suuntaan, vai lähtevätkö ne öisin? Ainakin kaupunkilaiset ”valittavat” joutsenten monesti pitävän kovaa meteliä siellä öisin. Ovatko ne silloin nousemassa muutolle? Yömuuttohan lienee joutsenilla aika yleistä.
============================================
Syksyn seurantalajit isokoskelo ja laulujoutsen
Jukka Simula
Tämän syksyn seurantalajeiksi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella on valittu isokoskelo ja laulujoutsen. Molemmat lajit ovat myöhäisiä muuttajia ja liikkuvat paljolti saman tyyppisissä ympäristöissä. Niinpä niiden yhtäaikainen seuranta onnistuu helposti.
Projektin tarkoituksena on kerätä tietoa lajien muuttotavoista ja levähdyspaikoista, joutsenen osalta myös poikastuotosta. Kohtuullisen paljonhan näiden helposti tunnettavien lajien tavoista jo tiedetään, mutta paljon on vielä selvitettävää. Niinpä harrastajia kannustetaankin tallentamaan Tiiraan KAIKKI havainnot näistä lajeista.
Isokoskelo
Isokoskelo on laji, jolle on tyypillistä kokoontua syksyisin suuriin, kalasteleviin parviin. Parhaimmillaan parvissa voi olla satoja, jopa tuhansia lintuja. Lapin paras tiedossa oleva isokoskelojärvi on Muonion/Kittilän Jerisjärvi, jossa on parhaimmillaan nähyt 3000 yksilöä ”kahdessa valtavassa parvessa”. Muita yli tuhannen linnun paikkoja on Ylitornion Portimojärvi (suurin havaittu määrä 1500), Pellon Säynäjäjärvi (1200), Ylitornion Jänkävainio, Tornionjoki (1100) ja Kolarin Sieppijärvi (1000). Yli 500 linnun kerääntymiä on nähty runsaasti eri puolilla Lappia.
Isokoskelolla näyttäisi olevan tapana käyttää suuria jokia (Tornionjoki ja Ounas-/Kemijoki) muuton johtolinjoina, jopa niin neroutta hipovalla tavalla, että Pellossa on pari kertaa nähty suuria parvia lipumassa Tornionjokea alavirtaan samalla ruokaillen! Myös Lapin kaikkien aikojen suurin muuttolennossa havaittu määrä, 746 yksilöä 3 parvessa, muutti kohti kaakkoa Ounasjokea seuraten.
Lisätietoja muutosta kuitenkin kaivataan. Olisikin toivottavaa, että kaikki muuttolennossa havaitut koskeloparvet muuttosuuntineen tallennettaisiin Tiiraan. Koskelot voi joskus olla vaikea tuntea lennossa lajilleen. Jos ei ole aivan varma lajista, voi myös käyttää esimerkiksi merkintöjä iso-/pikkukoskelo, koskelolaji tai vaikka vaan vesilintu. Tällaisetkin havainnot ovat käyttökelpoisia.
Laulujoutsen
Rakastettu kansallislintumme laulujoutsen päätettiin ottaa erityisseurantaan Suomen 100-vuotis juhlien kunniaksi. Juhlavuoden takia lajilla on myös valtakunnallinen seurantaviikonloppu, joutsenbongaus, 28.-29.10.
Laulujoutsenhan on laji, joka on runsastunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja siitä on tullut Lapissa hyvin näkyvä lintu. Suurikokoisilla joutsenilla ei ole mitään erityistä kiirettä muuttomatkalle, vaan niitä kerääntyy monille levähdyspaikoille suuria määriä. Lly:n alueen paras levähdyspaikka on Kemijärven pitkäsilta, jossa on parhaimmillaan nähty 1600 yksilöä. Muita hyviä paikkoja on Kemijärven Varrio-Kostamo (Suurin havaittu määrä 1050), Pellon Pellojärvi-Säynäjäjärvi (935) ja Enontekiön Naimakkajärvi (720).
Joutsenet on helppo nähdä ja yleensä myös kohtuullisen helppo laskea. Parvista olisi myös hyvä laskea erikseen nuoret ja vanhat linnut. Näin saataisiin arvokasta tietoa lajin poikastuotosta tänä omituisista omituisimpana juhlavuotena, jonka kesä taisi olla yksi ”kaikkien aikojen” myöhäisimpiä ja kylmimpiä. Nuoret joutsenet on helppo tunnistaa joukosta harmaan höyhenpukunsa ansiosta.
Muuttolennossa joutsenia näkee syksyisin yllättävän vähän. Lentävätkö ne öisin, vai onko niillä käytössään jotain salaisia reittejä, jotka ovat pysyneet harrastajilta piilossa? Kaikki muuttohavainnot tulisi tallentaa Tiiraan tarkkoine muuttosuuntineen. Myös kaikki hämärissä tehdyt kuulohavainnot muuttavista linnuista ovat arvokkaita.
Vaikka edellä mainitut lajit ovatkin tänä syksynä erityisseurannassa, kannattaa myös kaikki muut vesilinnut laskea ja tallentaa havainnot Tiiraan. Tietoa alati uhanalaistuvasta linnustosta ei koskaan voi olla liikaa!!