Esiintyy pesivänä ympäri pohjoisen pallonpuoliskon. Meillä runsain Etelä-Suomessa ja länsirannikolla, sisämaassa hajanaisesti napapiirille asti.
Rehevien pikku järvien, lampareiden ja merenlahtien pienikokoinen uikku.
Pesä on tavallisesti kasvien osista rakennettu kelluva lautta, useimmiten kasvillisuuden seassa, mutta joskus varsin avoimesti. Munia yleensä 4-6 kpl.
Pääravintona hyönteiset ja äyriäiset. Suosii sisämaassa pieniä kalattomia lampia, joissa lajin pääravintoa on runsaasti.
Kanta taantunut viime vuosikymmeninä alle puoleen 1980-luvun lopusta. 2010 arvioitiin pesiviä pareja olevan 1200 – 1700. Kuuluu uhanalaisuusluokkaan ”vaarantuneet”.
Mustakurkku-uikulla on muiden uikkujen tapaan ns. liuskajalat, joissa jokaisessa varpaassa on oma uimaliuskansa.
Talvehtinee Välimerenmaissa ja Keski-Euroopassa.
Viime vuosien tuloaikoja:
2013: 23.4.
2014: 17.4.
2015: 20.4.
2016: 9.4.